eteenpäin

Elämä heittää mua niin vauhdilla eteenpäin, ettei meinaa itsekkään pysyä perässä. Lähiaikoina tapahtunut on ollut aika tavallista, mutta silti jotenkin nyt kaiken jälkeen on helpottunut fiilis. Ehkä eniten helpottaa se, että palautin opinnäytetyön valmiina kokonaisuudessaa 19 sivun mittaisena tuotoksena ja enää opinnäytetyön kohdalla edessä on esitys keskiviikkona. Eteenpäin elämä vie myös sen suhteen,että saan oman pikkuvauvvan kuun lopussa. Oi sitä onnenpäivää, kun tämä päätös tehtiin. ♥

Laitoinhan siis amk-haun yhteen amkiin ja yhteen alaan. Kätilön opintoihin. En siis oletaa pääseväni sisään vaan kuhan menen katsomaan pääsykokeita, jos sinne asti pääsen. Onhan ne pääsykokeet hyvä nähdä etukäteen, jotta sitten vuoden-kahden päästä tietää mitä ehkä edessä, kun tosissaan hakee jatko-opintoihin.

Ja tosiaanhan siis viimeinen työharjoittelu alkaa ensi viikon maanantaina ja onni kävi loppujen lopuksi senkin asian suhteen. Sillä olin ensin joutumassa jonnekin hevonkuusessa sijaitsemaan työharjoittelupaikkaan, mutta nyt viimehetkillä sainkin paikan n. 15 min matkan päästä kotoa! Mikä onni ja autuus, ettei tarvitsekaan matkustaa tuntia aina yhteen suuntaan.

Koska meen niin vauhilla eteenpäin ja sekavasti, niin tääkin oli nyt jos jonkin verran sekava päivitys blogin puolelle. Mut no worries, mä selviin hengissä ainaki jonku aikaa viel. :)

Viimeisin julkaisi tasan kuukausi sitten

Joo eli kuukausi porhallettu eteenpäin... Kuukauteen on kuulunu töitä, koulua, koulutöitä ja biletystä. Töistä päällimmäisenä mielessä palkka, koulusta ei mitään ja bileistä risteily sekä lallen kakskymppiset!!
Risteilyltä (viime viikonloppuna) on vielä jäljellä jotain muutakin kuin hyvät muistot. Nimittäin toi kaveri (NOT) himmeesti kaulassa. No mutta ihmisenä, joka harvemmin häpeää omia tekemisiään, koska ajattelen aivoillani, voin sanoa, että vaikka oli pientä jälkihäpeää, niin sekin on jo unohdettu ja nyt on otettu kaikki kokemuksena vastaan ja ensikerralla ollaan hiukan viisaampia taas! :) Ja pysyin sitä paitsi siveellisyyden ja viattomuuden rajoilla, joten moni tilassani ei olisi edes hävennyt.

Nyt mennään huomenna istumaan vielä kouluun ja sitten perjantaina alotan mun seitsämän päivän työputken. Huh huh sanon. Mutta pieni ahneus meinasi iskeä, tottaa puhuakseni, kun lyötiin lista käteen ja sanottiin ''valitse näistä vuoroista mitä haluat tehdä''. On rankkaa, mutta eiköhän selvitä!

Ja voin muuten kai kertoa, että kun sain palkkani tuossa eilen, niin johan siirsin seuraavaan kuun vuokarahat äitin tilille, että maksaa sitten ensi kuun vuokran taas. Ja siis tasan tiedän ettei ne rahat olisi mun tililtäkään minneen 'hävinny', mut jotenkin on vaan safetimpi olo, kun ei omal tilil oo niin paljoa rahaa. Toi muutama satanen riittää aivan hyvin. Seuraavaa tiliä odotellessa sekä tota opinnäytetyön inspistä (yhä) odotellessa, palautukseen kuukausi.

Loppuun yks täl hetkel mulla eniten soivista! ;)

voi harmitus

Voihan harmituksen harmitus, lähin tänään lenkille ekaa kertaa tot töölönlahtee ympäri tos aamulla ja sit, kun olin jonkun matkaa kävellyt niin näin jotain super kivaa! SORSIA! Se lammikko oli melkee kokonaa jäätyny, mut siin oli rannan vieressä jonkun verran viel sulaa vettä ja siinä oli jopa 200 sorsaa. Tuli ihan kauhee harmitus, kun ei ollut kameraa mukana. Oisin halunnut kuvata niitä, ne oli niin söpöjä. Ja kaikenlisäksi olisi ollut hyvä luonnonvalo, kun aurinko vähän pilkisteli. :))

Kenties joku kerta pääsen viel kuvaamaan niitä itse mut tässä pari googlettamalla löytynyttä maistiaista, mitkä sorsat mua siellä odottaa.

...

Mun päivän suunnitelmat peruuntu aamulla ja näin ollen olin herännyt aikaisin turhaan. No ei se mua sinällään haitannut vaan se, että nyt tylsistelen, kun en tiedä mitä tekisin.
Voisi kai sanoa, että suunnitelmien perumisesta seurasi yksi hyväkin asia. Perehdyin tossa äsken jonkun kahden-kolmen tunnin ajan kamerani ominaisuuksiin enemmän. Ja jotenkin sytytin kuvausintoni, mikä oli kadonnut aikoja sitten, kun jotenkin jämähdin kuvauksessani tietylle tasolle. Ainut vaan, että mun kuvausinto on aina kohdistunut enemmän ihmisiin ja eläimiin kuin maisemiin. Ja tällä hetkellä juuri ne maisemat ois ne mitä on helpommin mahdollista kuvata. Saisin vielä jonkun syytteen jos lähtisin tonne kadulle kuvaamaan ihmisiä. Tässä parin muutaman tunnin perehtymisen aikana mun mallina toimi Jukka. : D

Niin aivan, olihan tässä asiassa yksi huonokin asia taas. Perus 18-55mm objektiivini rajoittavuus on hyvin harmillista ja saa himoitsemaan parempia obeja, mutta en usko, että tulen tälläisiä ostelemaan a) koska rahatilanne ei salli ja b) olen kuitenkin sen verran harrastekuvailija, ettei erityistä tarvetta oikeasti ole.

Ja loppuun oma-naama-kollaasi, olkaa hyvät!

another rainy day

Mikä on tämä lähes koko päivän jatkunut kaatosade, mikä on pitänyt mua sisällä aamupäiväistä työhaastattelu käyntiä lukuunottamatta. Ei vaan huvita lähteä nyt lenkille kaatosateeseen kastelemaan itseäni, etten vahingossakaan tule kipeäksi uudestaan ja pahemmin.

Ja tuosta aamupäiväisestä työhaastattelusta, sain töitä! Ja ekan keikan pääsen heittämään jo ensi tiistaina. Eli siis keikka töitä vanhainkotiin tai palvelutaloon. Musta ihan mahtavaa ja toivon vaan, että näit keikkoja tarjottais mulle sopivina aikoina. Enkä laita lauantai-sunnuntai töistä ainakaan yhtään pahakseni ja itseasiassa jopa toivoinkin niitä. :))

Ja loppuun voisin kai vielä ihmetellä, että olen tänään lukenut ahkerasti Niko Saarisen blogia ja suorastaan yllätyin blogista. Joskus aikaisemmin, voisiko olla jo yli vuosi ainakin, olen blogia lukassut myös ja silloin se ei ollut laisinkaan mieleeni. Nyt olin positiivisesti yllättynyt, eikä ollut mielestäni montaakaan postausta, joka olisi mielestäni ollut turhaa/tylsää luettavaa. Saatan jopa ruveta seurailemaan.

päivä

Mun päivä tänään, tähän asti, on ollut aika mitään sanomaton ja toisaalta silti erittäin mieluisa. Oon kerennyt katsoa kevytmielisen elokuvan, pohrannu pienesti lumessa kävellessäni ulkona, käydä kirjastossa viettämässä aikaa ja etsimässä luettavia mielenkiintoisia kirjoja. Lukenut kirjaa ja syönyt hyvää parsakaalia. Ihan totta, parsakaalia. Jostain syystä oon tykästynyt suuresti höyrytettyyn parsakaaliin. Se nyt vaan on niin hyvää, vaikken ennen voinut haistaakaan sitä.

Tätä viimeistä vapaapäivää, ennen joululoman jälkeistä ensimmäistä koulupäivää, aion jatkaa vielä sen mahtavan lainaamani kirjan parissa sekä kenties katsomalla jonkun elokuvan. Ja aina siihen väliin niistämällä nenäni...

 Kenties illalla voisi vielä käydä pienellä kävelyllä ulkona..
:)

home sweet home

Eli uusi kotini on nyt teho käytössä. Minä, sohva, peitto. Siihen yhdistettynä telkkari ja läppäri, kuulostaisi erittäin hyvältä. Mutta, kun siihen lisää vielä kauhean nuhan, mikä vaikeuttaa hengittämistä mistä tahansa aukosta, ei olekaan niin kivaa tai mukavaa.

(Herkkäuskoisille tiedoksi: kuva ei asunnosta.. toivon vaan)

Tää on ihan käsittämätöntä olla JÄLLEEN nuhassa! 2 viikkoa täysin terveenä taisikin olla pisin aika pitkään aikaan. Eli vaikka muuten pidän talvesta, ainakin satunnaisesti, tämä on syy miksi vihaan sitä. Tai ehkä olisi syytä vihata nykyään olematonta vastustuskykyäni?

Mun täytyy varmaan alkaa etsimään jotain poppakeinoja, millä parannan tän taudin. :D