En oo jaksan kirjotella tänne, kun ei oo mitään ihmeellistä ees ollu. Samaa tasapaksua horjumista paikasta toisee.
Oltiin me tänään viettämässä hulppeaa aikaa kaupungissa, istumassa hesessä joku päälle kolme tuntii, ja sitten pienet angstailut ja kaikki läks himaan. On tää elämä vaikeeta. Ainakin välillä eräille. :'DD

On ikävä ystävääni taikaponia, ja sit sellast toista laalaata mitä en oo nähny vähään aikaan. Mut onneks pääsee kouluun ens viikolla kärsimään niitten kanssa.

En tiiä miksi moinen kuva, mut se oli vaan ihana, sil on taikaponi asu tol lapsel.


Huomenna mun pitää mennä aamulla laittamaan mamman hiukset, kun sillä on 85-vuotis synttärit.Toi on kyllä niin kunnioitettava ikä, ajatellen, että asuu vielä omassa kotonaan.
Ja oon lupautunu toimimaan valokuvaajana, ainakin paikalla ollessani. Katsoo nyt miten jaksaa räpsii kuvia, kun jotenki viettäisin aina mielummin tollasissa isoissa juhlissa 'vapaammin' aikani. Kun kumminkin tulee niin paljon sellasia sukulaisia, sukulaislapsia ja haluisin höpötellä mielummin, kun ottaa tuntemattomista mamman vanhoista ystävistä kuvia.

Untouchable

Entä jos ei ole enää mitään sanottavaa, ei sanoja, ei lauseita.

Love me

Tiedän, että syksy on varmasti nyt alkanut, koska mulla iski taas kamala neulomis vimma! Tekis miel vaan ostaa kaikkii kivoja lankoja ihan hirveesti ja sit käyttää päivät vaan siihen et istun sängylläni ja neulon ja musiikki soi.
Huomioiden sen, että opettelin oikeasti neulomaan viime talvena, oon neulonu jo aika paljon, pipoja, lapasia ja yhden todella todella isotöisen kaulahuivin. Sukat pitäs viel opetella, tai siis ne pirun kantapäät.

Ihanaa kun tulee taas perjantai kohta ja sitten tulee vielä syysloma viikonlopun jälkeen. Odottavan aika on pitkä, mutta onneks tulee varmaan nopeesti pyyhkiytymään nää päivät. Pääsen muuten ehkä hoitamaan sukulaislapsia syyslomalla, se jos mikä ois taas maistuvaa hommaa!

Vaikka mulla on huomenna ja ylihuomenna näyttöpäivät töissä, ei mua jännitä yhtään, ainakaan vielä. Ja se jos mikä on kummaa, sillä mä oon yleensä sellanen viikkoja etukäteen jännittäjä ja yöuniakin usein menetän pienienkin asioiden takia. Nyt ei vaan jännitä, ja on olo että kuhan teen vaan niin kun aikasemminkin ja keskityn niin kaikki menee ihan hyvin.

I love the sound of violins, and making someone smile.

Tänään on ollut vaiheittain suurta ärsytystä ja vihaa, mutta sitäkin enemmän hauskaa, ihanaa aikaa ihanien ihmisten kanssa. Naurettu ja hirnuttu oikein sydämmen kyllyydestä taas, hiukan valitettu asioista miten elämä ei oo reiluu ja taas naurettu. Nää kaverit kaikki näyttääkin jo niin hauskoilta ja ihanilta, että ei niistä voi olla pitämättä! 

 

Ja lopuksi voin kertoa, että mul tulee varmaan oikeestaan aika ikävä mun työssäoppimispaikkaa ja mummoja ja pappoja siel, koska loppujen lopuks mul on ollu huippu aikaa siel, oon oppinu paljon työtä sekä muutenkin taas ihmisistä ja työporukkakin on ollut aivan loistava. Ensi viikko on sitten se viimeinen viikko siellä. Olishan se huippua jos jotain keikka hommaa välillä sieltä tulisi, niin ei ihan pääsis paikka unohtumaan. Mutta se on sen ajan murhe, tuun nauttii ens viikosta oikein suurin sydämmin.


Don't let go,
Never give up, it's such a wonderful life.

Kävin tänään elämäni ensimmäisessä asuntonäyttelyssä! Ei sinäänsä mikään kummoinen kokemus, mutta oli se nyt aika hienoa mennä tuntemattoman ihmisen asuntoon katselemaan tiloja.
Itsehän olen aina halunnut kerrostalossa asua, syystä tuntemattomasta. Mutta toisaalta kun kävi katsomassa 70 neliön suuruista kämppää, ja vertaa nykyiseen taloomme jotain 120 neliötä, niin kyllä se mahdottoman pieneltä tuntui.Osaisko sitä ees sellaisessa asua?

Pitäisi taas tehdä jotain tuon työssäoppimis papereiden eteen, vähän jotain näyttösuunnitelmia hahmotella ja muuta kenties. Mutta ne tuntuu niin vastenmielisiltä asioilta, että oon jopa jo laittanu ne vähän piiloon tosta pöydältä etten näe niit joka päivä.

Asiasta elefanttiin, tää nyt oli tällänen vähemmän sisältöinen kirjoitus, kun ei runosuoneni oikein nyt syki.

Käyn katsomaan Dancea.