voi harmitus

Voihan harmituksen harmitus, lähin tänään lenkille ekaa kertaa tot töölönlahtee ympäri tos aamulla ja sit, kun olin jonkun matkaa kävellyt niin näin jotain super kivaa! SORSIA! Se lammikko oli melkee kokonaa jäätyny, mut siin oli rannan vieressä jonkun verran viel sulaa vettä ja siinä oli jopa 200 sorsaa. Tuli ihan kauhee harmitus, kun ei ollut kameraa mukana. Oisin halunnut kuvata niitä, ne oli niin söpöjä. Ja kaikenlisäksi olisi ollut hyvä luonnonvalo, kun aurinko vähän pilkisteli. :))

Kenties joku kerta pääsen viel kuvaamaan niitä itse mut tässä pari googlettamalla löytynyttä maistiaista, mitkä sorsat mua siellä odottaa.

...

Mun päivän suunnitelmat peruuntu aamulla ja näin ollen olin herännyt aikaisin turhaan. No ei se mua sinällään haitannut vaan se, että nyt tylsistelen, kun en tiedä mitä tekisin.
Voisi kai sanoa, että suunnitelmien perumisesta seurasi yksi hyväkin asia. Perehdyin tossa äsken jonkun kahden-kolmen tunnin ajan kamerani ominaisuuksiin enemmän. Ja jotenkin sytytin kuvausintoni, mikä oli kadonnut aikoja sitten, kun jotenkin jämähdin kuvauksessani tietylle tasolle. Ainut vaan, että mun kuvausinto on aina kohdistunut enemmän ihmisiin ja eläimiin kuin maisemiin. Ja tällä hetkellä juuri ne maisemat ois ne mitä on helpommin mahdollista kuvata. Saisin vielä jonkun syytteen jos lähtisin tonne kadulle kuvaamaan ihmisiä. Tässä parin muutaman tunnin perehtymisen aikana mun mallina toimi Jukka. : D

Niin aivan, olihan tässä asiassa yksi huonokin asia taas. Perus 18-55mm objektiivini rajoittavuus on hyvin harmillista ja saa himoitsemaan parempia obeja, mutta en usko, että tulen tälläisiä ostelemaan a) koska rahatilanne ei salli ja b) olen kuitenkin sen verran harrastekuvailija, ettei erityistä tarvetta oikeasti ole.

Ja loppuun oma-naama-kollaasi, olkaa hyvät!

another rainy day

Mikä on tämä lähes koko päivän jatkunut kaatosade, mikä on pitänyt mua sisällä aamupäiväistä työhaastattelu käyntiä lukuunottamatta. Ei vaan huvita lähteä nyt lenkille kaatosateeseen kastelemaan itseäni, etten vahingossakaan tule kipeäksi uudestaan ja pahemmin.

Ja tuosta aamupäiväisestä työhaastattelusta, sain töitä! Ja ekan keikan pääsen heittämään jo ensi tiistaina. Eli siis keikka töitä vanhainkotiin tai palvelutaloon. Musta ihan mahtavaa ja toivon vaan, että näit keikkoja tarjottais mulle sopivina aikoina. Enkä laita lauantai-sunnuntai töistä ainakaan yhtään pahakseni ja itseasiassa jopa toivoinkin niitä. :))

Ja loppuun voisin kai vielä ihmetellä, että olen tänään lukenut ahkerasti Niko Saarisen blogia ja suorastaan yllätyin blogista. Joskus aikaisemmin, voisiko olla jo yli vuosi ainakin, olen blogia lukassut myös ja silloin se ei ollut laisinkaan mieleeni. Nyt olin positiivisesti yllättynyt, eikä ollut mielestäni montaakaan postausta, joka olisi mielestäni ollut turhaa/tylsää luettavaa. Saatan jopa ruveta seurailemaan.

päivä

Mun päivä tänään, tähän asti, on ollut aika mitään sanomaton ja toisaalta silti erittäin mieluisa. Oon kerennyt katsoa kevytmielisen elokuvan, pohrannu pienesti lumessa kävellessäni ulkona, käydä kirjastossa viettämässä aikaa ja etsimässä luettavia mielenkiintoisia kirjoja. Lukenut kirjaa ja syönyt hyvää parsakaalia. Ihan totta, parsakaalia. Jostain syystä oon tykästynyt suuresti höyrytettyyn parsakaaliin. Se nyt vaan on niin hyvää, vaikken ennen voinut haistaakaan sitä.

Tätä viimeistä vapaapäivää, ennen joululoman jälkeistä ensimmäistä koulupäivää, aion jatkaa vielä sen mahtavan lainaamani kirjan parissa sekä kenties katsomalla jonkun elokuvan. Ja aina siihen väliin niistämällä nenäni...

 Kenties illalla voisi vielä käydä pienellä kävelyllä ulkona..
:)

home sweet home

Eli uusi kotini on nyt teho käytössä. Minä, sohva, peitto. Siihen yhdistettynä telkkari ja läppäri, kuulostaisi erittäin hyvältä. Mutta, kun siihen lisää vielä kauhean nuhan, mikä vaikeuttaa hengittämistä mistä tahansa aukosta, ei olekaan niin kivaa tai mukavaa.

(Herkkäuskoisille tiedoksi: kuva ei asunnosta.. toivon vaan)

Tää on ihan käsittämätöntä olla JÄLLEEN nuhassa! 2 viikkoa täysin terveenä taisikin olla pisin aika pitkään aikaan. Eli vaikka muuten pidän talvesta, ainakin satunnaisesti, tämä on syy miksi vihaan sitä. Tai ehkä olisi syytä vihata nykyään olematonta vastustuskykyäni?

Mun täytyy varmaan alkaa etsimään jotain poppakeinoja, millä parannan tän taudin. :D

acer, my new love

Kun on nyt käytössä uusi Acerin läppäri on elämä huomattavasti helpompaa. ♥  Oli kyllä jo aikakin heittää viisi (?) vuotta vanha elisan miniläppäri, ibuddie, syrjään. Olihan se palvellut minua jo niin hyvin. Kiitos sille siitä.

Nyt ainut harmitus on se, kun joutuu itunesin lataamaan uudestaan, mikä tarkoittaa, että osa ipodin musiikeista häviää täysin. Kun eihän ne kaikki ole enää missään koneella tallessa. :( Ehkä selviän tästä ja on kai hyväkin päivittää musiikki valikoimaa joskus siten, että poistaa vanhoja biisejä mitä ei enää kuuntele niin paljon.

Tästä alkuvuodesta voisin kai sen verran sanoa, että kun uuden vuoden päivän pienistä kohmeista selvisin on jokainen päivä sisältänyt liikuntaa. Toivottavasti tää linja pitää pidempäänkin kuin tän viikon, mutta tälleen lomalla täysin toimettomana on vaan niin helppo vain ottaa ja lähteä milloin minnekin salille tai sulkkista pelaamaan. Voisin huomisellekkin jotain keksiä, muuta kuin äitin raahaamista kotkaan kaupoille, hoitamaan asioita mikä on eilen ja tänään ollut siis koneen osto, liittymien vaihto, mobiililaajakaistan vaihto sekä tietysti uusien kenkien osto.
Kenkiähän ei voi olla koskaan liikaa!

Ihanaa, parasta ja rakkauden täytteistä uutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi vaihtui humaltuneissa tunnelmissa osaltani, mutta silti oli taas niin sanotusti elämäni parasta aikaa. Nyt ajatukset suuntautuu tähän uuteen vuoteen 2012, josta voin itse tehdä juuri niin mahtavan ja ihanan kuin haluan. ♥