musteläiskä

Siis kävin ottamassa pari kuvaa pihalla, koska tota lunta on taas niin paljon, että täytyy jotain todisteita olla sitten ensi (toivottavasti erittäin kuumaa ja hikistä!) kesää varten.
No otin sitten kokeiluksi jotain kuvia siinä, sitten katsoin heti kamerasta jo yhtä kuvaa, että miltä näyttää. Niin ei herran jestas, heti näin siinä kuvassa koiran. Tässä kyseinen kuva. (Klikkaa suuremmaksi, helpompi kenties löytää.)

Pallelle sanoin asiasta, ja lähetin kuvan, ja mun piti selittää aika tarkkaan missä se näkyy. Mutta nyt kertokaa jos  löydätte tästä kuvasta koiran muodon. Kerron sitten myöhemmin mistä sen näkee, jotten vaikuta ihan pimahtaneelta.

Mulla on luultavasti siis joko maailman paras mielikuvitus tai paskin.
Kun saatiin tänä vuonna yksi joulukortti mihin oli Frey, 2- vai 3-vuotias poika piirtänyt jotain. Ja kaikki sitä katteli ja ihmetteli mitä siinä on ja miten päin kuva edes kuuluu olla, ja mä kun otin kortin käteeni näin ihan selvästi, että näin päin ja siinä on tonttu. Ihan hullua.

Kuten Palle mulle sanoi, mut varmaan pitäs laittaa jonneen musteläiskätestiin. Voisin saada sieltä, mitä mielenkiintoisempia asioita esiin!

This is the thing

2010 muuttuu pian 2011. Kuinka jännittävää. Ja pelottavaa.
Pari viikkoa, pitää laittaa ensimmäiset hakupaperit.
Pari kolme kuukautta pitää laittaa lisää hakupapereita.
3 kuukautta suurta odotusta, että pääsee lähtemään suureen seikkailuun kolmeksi viikoksi.
Lisää odotusta, että pääseekö muualle jatkamaan opiskelua vai jääkö tänne vielä.
Jännitys joutuuko muuttamaan muulle paikkakunnalle ja mitä siellä tapahtuu.
Miten asiat on muuttunu sitten vuoden 2011 vuoden lopussa.

Please don't make a fuss, it won't go away
The wonder of it all
The wonder that I made
I am here to stay

Sairas

No joulu tuli sitten ja menikin siinä samassa.
Ja en hirveästi nauttinut, koska aattona oli huono olo, joulupäivänä vielä pahempi. Ja eilen Tapaninpäivänä en vaihtanut edes päivävaatteita pois päältäni, vaan makasin vain koko päivän sohvallani leffat pyörien käyden välillä koneella. Ainut hyvä ja kiva asia aatossa oli, että sain porkkanalaatikkoa ja kun äiti kertoi miksi se tykkää joulusta kauheesti. Kuulemma siksi kun silloin istutaan Jonin kanssa samalla sohvalla ja nahistellaan, kuten aina pienenäkin. Ja sitähän me tehtiin tänä vuonnakin, kun aattona istuttiin ja ooteltiin milloin paketit saa avata. :)

Lahjoista voin sanoa, että sain ihan mahtavia lahjoja, ja en ollut osannut odottaa edes osaa lahjoista. Kerron mitä sain,
- chilli sarjan leivänpaahdin, jossa radio
- marimekon musta laukku
- magneettirannekoru, jossa on tennismaila siinä korussa ♥ kiitos äiti
- hajuvesi
- vaaleanpunainen pulkka! (Jonilta ;D)
- leffoja, cd, suklaata, barbapapa pehmo

No kuten sanoin, olen pohrannut tässä parin päivän aikana leffoja ihan urakalla, niin äsken katsoin sitten yhden leffan the last song. Ja löysin siitä yhden ihan mahtavan biisin, ja nyt kyseisen kappaleen esittäjän muitakin kappaleita ahkerassa kuuntelussa spotifyssa!
Nyt ajattelin vähän suoria huonetta, sillä nyt olo on jo hiukan parempi kuin edellisinä päivinä. Ja toivottavasti paranee vaan äkkiä, sillä tuolla on ulkona niin mahtavat kelit! Haluaisin keretä lomalla ulkoilemaan, kun satun pitämään luistelusta, hiihdosta ja pulkkamäessä käymisestä ihan hirveesti.

come on over and be so caught up
it's not about compromising

Outoa elämää

Oon nyt ollut töissä kahtena edellisenä päivänä ja musta tuntuu, että oisin ollu jonkun vuoden töissä. Niin kyllästyny fiilis tuli heti tohon työhön ja ihmiset on ihan hulluina kaupassa!  No ei siinä kaikki, sillä mähän oon mennyt aamu viiteen töihin, joten on täytyny herätä ja ennen neljää. Periaatteessa keskellä yötä. Tähän en olisi pystynyt jossen olisi käynyt nukkumaan sekä tiistai, että keskiviikko iltana niin, että nukahdin kahdeksalta. No nyt sitten eilen kävin kyllä nukkumaan vasta yhdeltätoista, sillä mitä voi olettaa että jaksaa valvoa, jos on yli 9 tuntia töissä, jonka jälkeen ajelee autossa ja käy viemässä kymmenille sukulaisille joulukukat ja koristelee kuusen sen jälkeen.
Heräsin, sitten äsken tässä aamulla jo seitsämältä! Ihan oikeasti olisin halunnut nukkua, mutta ei enää nukuttanut. Ja kurkkukin on kipeä tuntemattomasta syystä, ja nuha on pahentunut sitten maanantain, aika paljonkin.

En ole ollut tiistain ja koulun jälkeen koneella, joten äsken tuossa sitten sain selattua kaikki menneet face päivitykset ihmisiltä, sekä blogi päivitykset. Joten oli jotain hyötyä herätä aikaisin. :)

On muuten jouluaatto JIPPEYY! No eipä tässä mitään ihmeellistä ole, saan pari lahjaa, joita en muuten edes tiedä koska en osannut toivoa mitään oikeasti. Annan varmaan enemmän lahjoja kuin mitä saan, koska nautin oikeasti niin paljon lahjojen ostamisesta. Ja yökköilen ruokapöydässä kun ei ole mitään muuta mitä söisin kuin porkkanalaatikkoa, koska jouluruuathan muut ovat todistetusti erittäin pahoja. Maistoin nimittäin eilen illalla yhden puraisun kinkkua,  kun ajattelin jos tänä vuonna tykkäisin. Mutta yhtä pahaa se oli kuin aina ennenkin. Yllätyksellistä. :O

Hyvää Joulua!

Maailma on suuri, on paljon piilossa

On ollut rentoa koulussa ja kotona, ei paineita. Oon oottanu vaan rennosti, mitä nyt jotain pientä älblölblböl

Mulla on koko ajan jotenkin hurja into päällä, poljen ihan innoissani pyörällä tuolla kylmässä viimassa asemalle ja takas, ja sit kotona keksin kaikkee ihan jännää tekemistä, koneella ei kiinnosta hirveesti olla ja nytkin keksisin kaikkea muuta mukavampaa! Tänään iski pieni laiskuus, tai ei oikeastaan laiskuus vaan pakko, ettei voinu mennä salille kun piti leipoa papan mamman pipareita ja illalla sitten, kun äiti tulee pitää leipoa vielä ruskeat piparit. Ehkä huomenna sitten sali.
Koulussa on mukavaa naurua ja hulvatonta menoa. Tuntuu kuin opettajatkin ois rennompia nyt joulun alla. :o

Mutta ainut murhe, etten ole ostanut vielä yhtäkään joululahjaa, voisi tällä viikolla mennä käymään jossain jotain ostamassa porukoille ja Jonille.

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
♥
Oon ihan täynnä rakkautta.

mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu

Helposti saattaa unohtuu,
ettei elontiekään itsestään selvyys oo
Se oli niin pienestä kii,
tie oli vaarallinen,
mut henkiin jäätiin
Se saattais kostautuu,
jos mä sen teen,
että mä nostan pilviin pään
Tai humallun maallisesta materiasta
enkä pidä elämänlahjaa enää minään

Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi
ja joka päivä joka ilta vain enempi
Kiitollisuutta,
mä haluun nähä kiitollisuutta
Pitää olla kiitollisempi

kanna minut silloin kun mä yksin jaksa en

Mä yritän rakastaa kuin olisin Jumala
Mutta olen niin heikko
Ja välillä vinossa 

 Joulu tulee ja mä en ole ostanut yhtäkään joululahjaa, kun ei musta tunnu, että se olisi edes tulossa. Tää tulee olemaan niin erillainen joulu, kun yksikään mun elämän aikasempi joulu. Muutos on outo ja en tiedä mitä siitä pitäs ajatella ja siksi se ei tunnu joululta.

Musta tuntuu välillä niin paljon, että multa tai musta puuttuu jotain. Se vaikuttaa välillä tosi paljon kaikkeen mitä teen ja mitä en tee. Toisaalta unohdan sen tunteen aika syvälle. Haluisin vaan, että kaikilla muilla olis kaikki hyvin ja unohdan välillä miettii itteeni sen takia ja silloin tuntuu, että koko maailman ihmisten ongelmat mitä tiedän on myös mun ongelmia.
Tiedän kyllä, ettei mun teoissa näy aina se, että oikeesti mulla on suuri huoli ja suru, mutta on niin vaikeeta puhuu tunteista ja niihin liittyvistä asioista, jos aina alkaa kyyneleet valua mun silmistä. Mulle se on heikkous.

Dreaming big

Mun koko ihanan loistava päivä meni hukkaan, kun pesukone oli pessut siihen mun uuteen helsingistä ostamaan sukulaku paitaan pienen reiän!?!?! Siis mitähän helvettiä on kun ei paita yhtä ja ensimmäistä pesuaan kestä! Kaikki mun ihana onnellisuus tunne, mitä olin saanut pulkkamäestä ja huoneen siivoamisesta valui suoraan viemäriin.

Mutta onneksi tuo ärsytyksen ja vihan tunne alkaa nyt hiipumaan, kun sekopäiset unet tuntuvat kutsuman minua luokseen. Toivottavasti tänä yönä minuun ei pistetä jotain huumeita tai yritetä tappaa, tai jos näin on, toivottavasti se joku olisi tänä yönäkin siellä unessa puolustamassa mua.

I get wings to fly, I feel that I’m alive

Oon ihan innoissani, kun ollaan ainaki alustavien suunnitelmien mukaan menos huomen pulkkamäkeen! Must on niin kivaa kaikki tollanen talvipelleily! :)

Olin tänään ihan super reipas kun aamulla pyöräilin asemalle ja päivällä sieltä kotiin, sitten lähdin salille ja kävelin salitreenin jälkeen vielä kotiin. Ja vielä venyttelin tässä illalla! Tai no kieriskelin kuin kilpikonna lattialla ja ramppasin koneella, kun koko ajan jollakin oli asiaa. Heha.

Koulu ei vieläkään kiinnosta, ei pätkääkään. Ja lykkään kaikkia koulutehtäviä, mitä on vain mahdollista lykätä. Ainut nyt ihana asia on matikan kurssi, joka alkoi, koska rakastan matikkaa. Sitä on niin kiva laskea! Oon kyl ihan hullu tos suhtees, mut kai se sit vaan johtuu siitä että jos osaa niin se kiinnostaakin.

Joulusta mikä lähestyy... En ole edes ymmärtänyt, että kohta se on taas! En tiedä mitä tahtoisin joululahjaksi, ja vaikka en ole mitään edes toivonut äiti kertoi jo olleensa ostanut jotain. Ai siis korjaan joulupukin tonttu viestitti sanomaa.

niin et joo joo mä rakastan sua, niinku aallot kuuluu ainoastaan mereen ja vuorten on pakko olla kivee

Poltin tänään mun lähes puoli kämmentä, nyt alkaa jo kipu siinä helpottaa.

Viiniä ja Celine Dionia

Sitä tapahtuu tällä hetkellä. Ja pimeässä vain kynttilöiden valossa istumista, kone sylissä. Hullun hauska ryhmäkeskustelu mesessä menoillaan.
Ihana sunnuntai-ilta, kun saa miettiä ettei vielä huomennakaan tarvitse mennä kouluun.
Huomenna voi katsoa Tuntemattoman sotilaan ja mennä illalla käymään isovanhempien haudalla viemässä kynttilän niiden urheuden kunniaksi.

Koska olen suuri kenkä ja puhelin friikki ostin viime viikolla uudet kengät lisää entisten miljoonien joukkoon ja kävin tänään varaamassa itselleni uuden puhelimen edellisten kymmenien joukkoon. Toivottavasti saan sen puhelimen pian. :)

I drove all night

Eilen Helsingissä oli Annan kanssa tosi kivaa. Käytiin leffassa, mitä en ihan tajunnut, mut mikä oli hyvä.
Ostin pari paitaa ja söpön laukun ja korun. Bussimatka takaisin Haminaan oli mielenkiintoinen, ja ilta/yöni venyi pitkään ennen kuin pääsin nukkumaan.
Tämä ei todellakaan ole mikään muoti-,vaateblogi, mutta ajattelin laittaa kuvan ihan kirjoituksen piristykseksi. :)

Tänään mulla oli huono olo, luultavasti johtuen siitä, että viime yönä nukuin niin vähän ja olin väsynyt. En sitten jaksanut olla koulussa loppuun asti, ja A ja B:kin lähtivät mun kanssa samaan aikaan kotiin. Onneksi lähdin pari tuntia aikasemmin, koska muuten olisin joutunut kävellä asemalta kotiin silloisessa kamalassa lumimyrskyssä. No lunta, kun tänään satoi niin, sitten innostuin lähtemään tekemään lumitöitä. Iskä ei niitä kerennyt ennen töitään tehdä, kun haki mua asemalta ja muuta puuhaa sillä oli ja tiesin, että äiti olisi seitsämään asti töissä niin ajattelin sitten helpottaa äitin urakkaa tekemällä koko pihan lumityöt. Meidän piha on aika iso, mutta ei siinä kauaa mennyt ja oli mukavaa olla ulkona, kun ei enää ees ollut lumimyrsky.

En aio tänään tehdä mitään tärkeää, aion vain olla koneella ja katsoa telkkaria ja miettiä syntyjä syviä. Sitä miten järkevää on istuessa bussin etupäässä painaa stop -nappulaa ja kävellä bussil takimmaiselle ovelle odottamaan bussin pysähtymistä.
Ai niin muuten, matkakuumeeni on ihan huipussaan, haluaisin vain niin kovasti jättää koulun ja lähteä tutkimaan maailmaa.

Ikävä

I never wanted you to leave
I wanted you to stay here holding me

Oli tänään itkussa pitelemistä kun se haju tuli bussissa mun nenään. Sama vanhan ihmisen haju, mille pappa aina haisi. Mun olisi tehnyt niin mieli vain itkeä, kun se pappa tuli bussiin. Haju oli liian tuttu.Sen kädetkin vapisivat samalla tavalla, kun se painoi pipoaan syvemmällä päähänsä.
Tuo tuttu haju tulee varmaan aina olemaan se joka saa mun ikävän nousemaan huippuunsa ja muistot pintaan miten juostiin kilpaa talon ympäri aina, kunnes aloin voittaa papan juoksussa, kun se ei enää oikein jaksanutkaan juosta vaan käveli vain. Ja miten me yhdessä tehtiin roskapussista leija, vaikka oli ihan tyyntä. Ja mä juoksin pihalla yrittäen lennättää sitä leijaa, ja pappa nauroi ja mä nauroin.
Sen miten kun mä aloitin tenniksen pelaamisen, pappa oli se kuka oli eniten innoissaan asiasta. Pappa alkoi seuraamaan myös tennistä, ja yhdessä pari kesää kerettiinkin katsoa Jarkon otteluita ja muita kansainvälisten turnausten otteluita telkkarista. Se jopa maksoi mun ekasta mailasta puolet silloin.

Tulee joulukuussa kolme vuotta siitä kamalasta päivästä, päivästä josta en muista oikein mitään.



 You used to call me your dreamer
And now I'm living out my dream
Oh how I wish you could see
Everything that's happening for me
I'm thinking back on the past
It's true that time is flying by too fast

turvakameroilla luodaan pelon ilmapiiri

Shangri-La
Kyseinen linkki vie Palefacen Shangri-La biisiin ja videoon youtubeen. Kuuntelin tänään kyseisen biisin jotain noin 40 kertaa läpi, että ymmärsin varmasti sanoman. Tuntuu, että kappaleessa on paljon sanomaa, mutta silti tuntuu myös, että on menty hiukan jopa yli. Kuitenkin tuosta kappaleesta ihan kamalan paljon pidän.

Kun katsoo kommentteja kappaleesta, niin on se herättänyt monenlaista huomiota myös sanomallaan.

Moni kylmeni herrojen pelossa

Aina uusi murhe huomiselle löytyy,
kyynelistä turhaan sun malja täyttyy,
kun ei löydy huolille jakajaa,
kuka haluu elämästä niin vakavaa.
Huolet ei laskemalla parane, ei,
päivät ne itkemällä lyhene.
Ota siskosi kädestä kiinni,
anna huolesi haihtua pois.

Haluisin nukkua tän kylmän pois, koska en saa mitään tehtyä talon ulkopuolella. Olo on kuin syväjäässä kokoajan. Mielessä ei muuta kuin puikot ja lanka.
Vaikka kuinka paljon tapahtuu, silti tekemistä puuttuu, ja löydän itseni istumasta tästä koneen äärestä. Mun ikuinen ystävä.

Odotan sitä, että pääsen omaan asuntoon, ehkä jo ensi syksynä. Ja toisaalta pelkään, että mitä jos tulee yksinäiseksi ja on kaukana kaikesta vanhasta ja tutusta. Mitä sitten tekee?
On vaikeaa ajatella, että joskus kaikki on  toisin, ja kaverit saattaa vaihtua, paikkakunta vaihtua, itse muuttuu aikuisemmaksi. Viimeinen mainitsemistami asioista on ehkä kaikkein pelottavin, mua pelottaa aina et mä unohdan huumorin joskus, tuun uppoutumaan liikaa työhön ja unohdan miten hauskaa pidetään. Mun kauhukuva. Eilenkin seukkareilla, niin vedettiin huumoria irti pyykkien vatkaamisesta, miten hölmöltä se kuulostaakaan tässä vain kirjoitettuna!

Inhoan huutamista nykyään, kotona siis. Kavereiden kanssa huutaminen, jotta saa puheenvuoron on aivan normaalia. Kotona jatkuvan huudon kuunteleminen on kamalaa, suljen aina korvat silloin, kun sitä alkaa tapahtua. Itsekin sorrun välillä huutamiseen takaisin, kun minulle huudetaan, mutta yleensä en. Yleensä kävelen pois, koska en halua kuulla. En halua kuulla, kun joku valittaa maailman hölmöimmistä ja pienimmistä asioista. Inhoan, kun mun veljeä moititaan, ja se tietenkin polttaa heti päreensä ja huutaa takaisin. Inhoan.
Mä haluaisin vaan olla rauhassa, keskustella rauhassa ja istua joskus edes saman pöydän ääressä.
Silti tiedän, että mulla on asiat paljon paremmin, kuin monilla muilla.

Happily ever after

Hupsista keikkaa mitä hupia! On siis tänään ollut suuri hupi päivä FORRRRTTTEEEEEEEEEEn kanssa. Ja tietty joidenki eläimien. Vietettiin siis A:n synttäreitä tänään leppoisissa merkeissä. Syötii vähä ja sit katottii yks leffa ja sitten oltiin vain. Siis aika tavallista ja silti niin erikoista!

Ostettiin Karhulan tiimarista ton tyylisiä naamareita, ja sitten pidettiin niitä ja otettiin kuvia. Sitten kun saan kyseisiä kuvia käsiini, tarjoan niitä luultavasti täällä jos niissä on hyviä otoksia.

Huomiseksi ollaan vähän suunniteltu, että mennään seukkareille. Ei kovin innostava tapahtuma sinänsä ainakaan mulle, mutta ompahan tekemistä.

Oon muuten ihmetelly, että miksen mä tajuu et ihmisiä kuolee. Siis tänäänkin luin kun jotain Tommy Tabermanin runokirjaa mainostettiin, niin aattelin vaan, että jaaha. Toi on siin uutisvuodossa. Sit mietin hetken, ja eikun se kuoli nyt vissiin joskus. Sit tyyliin ajattelen joskus jotain Michael Jacksoniaki, että onhan se nyt elossa. Mutta kappas ei olekaan.Ehkä ajattelen tollasia ''suuren'' kansan julkimoita (ehkä ei noi kaksi ihan samaa tasoa, mutta toivottavasti ymmärrätte), että ne on vähän niinkuin kuolemattomia. Elää ikuisesti taiteensa ja vaikuttavuutensa takia. Tälläinen pohdinta loppuun.

Kelei pitelee

Kylmää on ollut, ja on yhä. Enkä tykkää siitä yhtään, koska naamani ja sormeni ovat herkkiä paleltumaan.
Ja sittenhän tänään sormeni paleltuivatkin, huomasin nimittäin tossa joku aika sitten, että miksi ihmeessä mun sormet on ihan punaiset ja turvonneet. Paleltuneethan ne sitten on. Ja kipeätkin ovat, mutta nyt onneksi, kun niitä rasvailin punoitus vähän helpotti ja nyt ne kuumottavat välillä tosi paljon.
It  hurts. : (

Olin töissäkin pari tuntia.

Huomenna aion taas palella ja kiikuttaa itseni kouluun, äikän kokeeseen (jossa saa olla muistiinpanot mukana, JEII!) ja v.työn tunnille eli vammaistyön tunnille.
Onneksi sit mennään A:lle minne kaikki tulee juhlii sen synttäreit! ♥

En oo tehny mitään, ja toisaalta oon tehny hirveesti kaikkea.

En nyt muuta keksi niin ajattelin laittaa pari kuvaa pari viikkoa sitten p:n ja a:n kanssa vietetystä viini-illasta.

Värjäsin muuten äsken hiukset, ja ne on nyt jotkut ruskeet, aika tummat vissiin. Ei oo viel kuivat niin tarkkaa en osaa sanoa. Sävy oli joku huurteinen suklaa.
Olin jo niin kyllästyny noihin punaorannseihin, joissa ei ollut enään mitään sellaisesta väristä tietoakaan, joten oli sit pakko värjätä.

Mitä pitää oppii et elämässä pärjää?

Edellinen merkintä siis kertookin jo vähän siitä mitä olen päättänyt. Päätös koskee siis sitä, että yritän vähän hillitä mitä sanon, sillä näköjään suora puhuminen on nykyään liikaa. Sillä tulee vain ongelmia ja konflikteja, joita en oikein rakasta, mutta keskustelija ihmisenä haluaisin aina ne selvittää mahdollisuuksien rajoissa.
Eilinen olikin lähes loppuun asti ihan tosi huippua, kunnes sitten niin. Oma moka, mut tehty mikä tehty.

Nyt sitten olen mun veljen kämpillä, yksin, kun ''karkasin'' kotoa pois tieltä. Vanhemmillani on nimittäin pikkujoulut, niin ei oikein huvittanut siellä olla tiellä. Olen kuitenkin menossa kotiin siinä 22-23 aikaan, kun mun veli hommasi mulle kyydin niihin aikoihin. Se lähti jo vähän aikaa sitten jonnekin muualle, vissiinkin baariin kuuntelemaan jotain bändejä.

Ennen kuin se lähti, niin vietettiin mukavaa aikaa sen kanssa, kuunneltii hyvää musaa ja pelattiin korttia. Ja mä rökitin sen joka korttipelis, jopa sellases minkä se vast opetti mulle! Tietty juotiin glögiä, mä kyllä join ihan alkoholittomana sitä.

Jatkan pohtimista ja odottelua.

suu kii idiootti

young man blues

Eilisestä voin sanoa, että oli tosi kiva päivä. Vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, syötiin perheen kanssa isänpäivä lounasta ja käytiin yhdessä hautuumaalla viemässä kynttilät pappojen haudoille. Ja toisella hautuumaalla ollessa pelleiltiin mun veljen kanssa koko ajan, juostiin kilpaa ja tyrkittiin toisia ja pysähdyttiin toistemme eteen niin, että toinen käveli vahingossakin päin. Pitkään aikaan en ole tolla tavalla pitänyt kivaa mun veljen kanssa. Se hauskuus naurattaa mua vieläkin, kun mietin!

Tänään sitten koulu loppui jo tosi aikasin, ja jouduin oottelemaan koululla jonkun reilusti yli tunnin, että viittin lähteä toiselle koululle. Missä oli mun ensi kevään vaihtoa koskeva valmennustilaisuus. Ja selvisi nyt sitten varmasti, että pääsin yhden mun kaverin kanssa samaan paikkaan ja tasan samaan aikaankin tullaan menemään! Lähtetään näillä näkymin siinä maaliskuun puolivälissä. Oikeastaan siellä tilaisuudessa ei hirveästi mitään selvinnyt, jaettiin vaan lippuja ja lappuja mitä pitää täytellä, ja ei oikeastaan edes tarvi täytellä kun ne tulee sähköpostiin, minkä kautta ne voi täyttää ja lähettää. Ihan kummaa.  :D Voi kumpa aika sinne Leedsiin olisi jo lähteä!

Tänään vielä edessä ois harkat tossa vähän alle tunnin kuluttua. Ne on tällä kertaa kunnon hikitreenit vissiinki, ainaki viimeksi sellaisia toivottiin.

Mua särkee nyt vähän päätä, mikä vie mun jaksamis voimia.

bumby ride ja besame mucho

Eilinen oli todella hauska, ihana ja lähes paras päivä pitkään aikaan! Eikä pieni humala haitannut iltaa yhtään.
Oltiin kolmestaan A:n ja P:n kanssa, tehtiin mitä parhainta ruokaa, ja juotiin viiniä. Kuunneltiin tunnelmaan sopivaa Andrea Bocellin musiikkia, kynttilöiden palaessa.
Kuitenkin jossain vaiheessa Bocelli vaihtui menevämpään bumby ride musiikkiin ja viini vaihtui suoranaisesti viinaan.

Otettiin ihan tosi hauskoja ja sekopäisiä kuvia. Naurettiin, ja soiteltiin ihmisille ja puhuttiin ja puhuttiin ja naurettiin. Ai, että jos elämä olisi aina noin kevyttä. :)

älä tuupi mua mä hengaan reunalla

Ihanaa olla vaan tänään perjantai-iltana lämpöisessä peiton alla, rankan koulu+työpäivän jälkeen. ♥

Varasin sitten kirppari pöydän, et saan myytyy mun riepuja (osa myös aivan käyttämättömiä!), jotka ei mahdu mun vaate kaappiin, mikä on niiiin täynnä. Ja onhan noit vaatteit ainaki joku jätesäkillinen. Mut pistin kaikki ihan pilkkahintaa, jotain 2-3e. Et toivottavast sit niit menee kaupaks, kun ens viikolla joskus vien ne sinne.
Toivon vaan, ettei kukaa tuttu osta mun vaatteita, ettei sit tuu sellast et 'ompas tutun näkönen paita ' yms. Se ois noloa.

Haluaisin oikeestaan jo lunta, että olis ihanan näköstä ulkona.

Ei tästä kaupungista saa yhtään lähdön tunnelmaa
Ja vaikka kuinka yritän fiilistellä pyrin tähän
Ja vaikka kaunis ajatus päässä soi,
se soi vain vähän aikaa ja haparoi

Pannaan paskaks koko vihan mekanismi

Eilen oli pyhäinpäivä, joten käytiin sit viemässä mun isovanhempien, kahden sedän, isoisovanhempien haudoille kynttilät. Vaikka musta on aina tosi surullista käydä haudoilla, etenkin tollasina ns. erikoispäivinä, niin silti on aivan ihanaa nähdä aina illalla kun on jo pimeää miten sadat kynttilät palaa ja loistaa valoaan pimäessä kaikkien jo edesmenneiden muistolle. Että joku muistaa niitäkin yhä.

Vielä illalla sitten yritin pitää itselleni elokuva maratonia, joka onnistui mulle aika hyvin. Sainhan katottua kaksi kokonaista elokuvaa ja virkattua yhden pipon. Katsoin Oopperan kummituksen ja 27 dresses. Oopperan kummitus kuuluu kyllä mun yksiin ihan parhaimpiin elokuviin mitä tiedän, tai musikaali-elokuvahan se on. Tosi hyvä joka tapauksessa.

Tänään sitten aamulla tein jotain mitä en oo koskaan tehny, vaihdoin meidän bemariin talvirenkaat alle! No pienellä iskän avustuksella, mutta kuitenkin. Nyt osaisin vaihtaa renkaatkin, jos tarve joskus tulis. Iskä oli ylpee, kun vapaasta tahdostani halusin tulla vaihtamaan. :)

Oon kuunnellu tänään hyvää musaa ja vaan ollu. Ja yrittäny lukea ensi viikon tiistain suunhoidon kokeeseen. Koko aine kiinnosta mua yhtään, ja siksi toi muistiinpanojen lukeminen tuntuu tosi rankalta, ja silmät haluis vaan mennä kiinni. Miksei toi suunhoito voi olla yhtä hauskaa, kun miltä toi kuva näyttää. :D

Pakko kai se on yrittää vaan lukea.
Ja sit pitää vielä katsoa dance tänään! 

Joo raha soittas rahalle jos sil ois luuri,
rikkaalle kunniakuja,
köyhälle muuri.
Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri.
sanoo "bisnes on bisnes" keksijä ruudin.

never grow up

Tänään oli ihan kiva päivä, olla yksinkertainen ja nauraa kavereiden kanssa. Kiusoitella tahallaan, ja nauraa toisen hölmöydelle. Epätäydellisyys on ihanaa! Ja toisaalta mun elämä ei tällä hetkellä vois tän paremmin mennä. Kenties mietin vaan liikaa asioita.

It could stay this simple
I won't let nobody hurt you
Wont let no one break your heart
No one will desert you
Just try to never grow up


edit: liikaa angstausta.

Tunteiden myllerrystä

Viime viikon maanantaina mua odotti sähköpostissa iloinen ja samalla hiukan pelottavakin asia. Nimittäin mut oli hyväksytty kansainväliseen vaihtoon keväällä 2011. Ja minä, joka en ollut osannut odottaa todellakaan mitään hyväksyntää, kun hakemuksenkin laitoin puoli vitsillä ja puoliksi niin, että en katuisi etten olisi edes yrittänyt.
Sekosin ihan kun luin sen ''tieto hyväksynnästä opiskelijavaihtoon'', kiljuin vaan ja juoksin porukoille sanomaan toiseen huoneeseen ja hypin ylös alasin, kunnes jo itkin. Mun elämän sekavin kokemus, heti traagisten tapahtumien jälkeen.
Nyt en oo muuta miettinyt melkein kun keväistä vaihtoa, joka mun kohdalla on siis Englantiin, Leedsiin. Ja tunteet vaihdosta siis vaihtelee suuresta ilosta ja seikkailunhalusta, lähes itkuun, että miten tuun pärjäämää ilman mun perhettä ja ystävii. Mut varmaan unohdetaan sinä aikana. Vaikken ole poissa, kun 3-4 viikkoa, ja minkä tiedän että se tulee menemään todella nopeasti.

Viime viikon perjantaina juhlittiin mun iskän 50-vuotis synttäreitä, ja ne meni aika railakkaissa tunnelmissa, ja kerroin kummeille ja muillekin sukulaisille tosta mun vaihdosta. Kaikki oli tosi innoissaan asiasta, ja kannusti mua tosi kivasti. Oli siis tosi hauska päivä/ilta. Mut opetettiin pelaamaan huutopussia. Ainakin opin joten kuten. :'DD

Tänään oli pitkä päivä koulussa, ja ärsytti kun bussi oli ylitsepursuavan täynnä jo meidän pysäkille tullessaan. Piti seistä aivan siinä kuskin edessä, ettei kuski nähnyt oikealle. Lisää bussivuoroja koulujen päättymisen aikaan, Kotka-Hamina välille, kiitos.
Kaiken lisäksi oli kamalan kylmä. Mun pitäisi ostaa jotain villasukkahousuja tai jotain mitkä voisi laittaa farkkujen alle, ettei palellu. Etenkin kun nyt olen vielä ajellu mopolla aina kaupunkiin. Tuntuu muuten ihan sekopäiseltä, että ajelen mopolla marraskuussa, kun ennen ei oo enää voinu ajaa. Mutta eiköhän kohta tuu pakkaset niin joudun hylkäämään sen talliin. :(

Onneks melkein kaikki flunssakin on menny ohi mitä viime viikolla oli, hiukan nuhaa enään.

Koulu ärsyttää, kun en jaksaisi kykkiä siellä. Ja siellä on kylmä sisällä. Ja hometta, mikä saa mun nenän tukkoon. Pakko vaan painaa ja jaksaa!

En oo jaksan kirjotella tänne, kun ei oo mitään ihmeellistä ees ollu. Samaa tasapaksua horjumista paikasta toisee.
Oltiin me tänään viettämässä hulppeaa aikaa kaupungissa, istumassa hesessä joku päälle kolme tuntii, ja sitten pienet angstailut ja kaikki läks himaan. On tää elämä vaikeeta. Ainakin välillä eräille. :'DD

On ikävä ystävääni taikaponia, ja sit sellast toista laalaata mitä en oo nähny vähään aikaan. Mut onneks pääsee kouluun ens viikolla kärsimään niitten kanssa.

En tiiä miksi moinen kuva, mut se oli vaan ihana, sil on taikaponi asu tol lapsel.


Huomenna mun pitää mennä aamulla laittamaan mamman hiukset, kun sillä on 85-vuotis synttärit.Toi on kyllä niin kunnioitettava ikä, ajatellen, että asuu vielä omassa kotonaan.
Ja oon lupautunu toimimaan valokuvaajana, ainakin paikalla ollessani. Katsoo nyt miten jaksaa räpsii kuvia, kun jotenki viettäisin aina mielummin tollasissa isoissa juhlissa 'vapaammin' aikani. Kun kumminkin tulee niin paljon sellasia sukulaisia, sukulaislapsia ja haluisin höpötellä mielummin, kun ottaa tuntemattomista mamman vanhoista ystävistä kuvia.

Untouchable

Entä jos ei ole enää mitään sanottavaa, ei sanoja, ei lauseita.

Love me

Tiedän, että syksy on varmasti nyt alkanut, koska mulla iski taas kamala neulomis vimma! Tekis miel vaan ostaa kaikkii kivoja lankoja ihan hirveesti ja sit käyttää päivät vaan siihen et istun sängylläni ja neulon ja musiikki soi.
Huomioiden sen, että opettelin oikeasti neulomaan viime talvena, oon neulonu jo aika paljon, pipoja, lapasia ja yhden todella todella isotöisen kaulahuivin. Sukat pitäs viel opetella, tai siis ne pirun kantapäät.

Ihanaa kun tulee taas perjantai kohta ja sitten tulee vielä syysloma viikonlopun jälkeen. Odottavan aika on pitkä, mutta onneks tulee varmaan nopeesti pyyhkiytymään nää päivät. Pääsen muuten ehkä hoitamaan sukulaislapsia syyslomalla, se jos mikä ois taas maistuvaa hommaa!

Vaikka mulla on huomenna ja ylihuomenna näyttöpäivät töissä, ei mua jännitä yhtään, ainakaan vielä. Ja se jos mikä on kummaa, sillä mä oon yleensä sellanen viikkoja etukäteen jännittäjä ja yöuniakin usein menetän pienienkin asioiden takia. Nyt ei vaan jännitä, ja on olo että kuhan teen vaan niin kun aikasemminkin ja keskityn niin kaikki menee ihan hyvin.