Do I end up, do i end up happy?

Aikaisempaan lähes päivittäiseen postaamiseen tuli nyt pieni tauko, kun jotenkin ei vaan saanut konetta auki ollessani Haminassa. Nyt, kun on taas stadissa on aikaa ainaki tällä hetkellä kirjottaa.

Joulusta voisin sen verran kai kertoa, että sain kivoja lahjoja (mm. vedenkeitin, sähköhammasharja, pari isoa pyyhettä, muumi pikkulusikoita....)  ja makaroonilaatikko oli hyvää. :) Eli joulu meni hyvissä fiiliksissä ja hautausmailla oli erittäin kaunista aattoiltana kaikkien niiden kynttilöiden loistaessa valoaan niille, jotka eivät ole enää fyysisesti läsnä arjessamme. ♥

Nyt sitten hengailen siis täällä kämpillä,lähes kaikki tavarat jo pakattuna ja tänään äitin kanssa suoritettiin kunnon siivous operaatio. Miten 20 neliön kämpän siivoamiseen voikin mennä 3 tuntia. Ja siis siivoamiseen, kun ei ole edes tavaroita tiellä tai mitään. Huh huh. Äitikin läksi joku aika sitten takaisin Haminaan päin.
Ja huomenna haen uuden kämpän avaimet ja lauantaina roudataan kamat! Ja tosiaan onneksi sain porukat puhuttua siihen, että roudataan autolla. Tai ehkä äiti ainakin havahtu pakatessa, kun yks jätti-iso matkalaukku + 6 isoa laukkua ja siihen päällevielä petivaatteet. :D

Nyt seuraavaksi aion uppoutua yhden korvaavan koulutehtävän pariin, kuunnella he is we:ta ja avata ananaspurkin!

if you're a bird, i'm a bird.

Koska alan pikkuhiljaa epäilemään suuresti, että tämä kohta 6 viikkoa kestänyt nuha eil ole enää nuhaa, vaan jotain aivonesteiden valumista nenästä ulos (..nähty greyn anatomiassa). Alan jo pikkuhiljaa huolestua. No en varsinaisesti, kuhan löpisen.

Maanantaina seistessäni makasiiniterminaalin edessä, tietämättäni taksitolpan kohdalla taksin tullessa paikalle, jonka jälkeen olin suuresti häpeissäni sillä enhän tarvinnut taksikyytiä, voin ilmoittaa, että aloitin tänään joululomani! Ihanan, pitkän joululoman ja kouluun palaamis päivä on vasta tammikuun yhdeksäs päivä. I love it!
Koska joululoman aloittaminen tänään jo on oli niin mahtavaa, ei edes yhden monikulttuurillisuuden tunnin skippaaminen haitannut. Vaikka opettajakin laitteli perään viestiä, että niin paljon poissaolijoita, että oli mokoma keksinyt antaa meille kirjallisen tehtävän, jonka palautus on mahdollisimman äkkiä. No mietin huomenna uudestaan tehtävän ajankohtaisuutta.

Päivää oon viettäny rentoilemalla, ajelemalla autolla äidin kanssa jouluukylään Anjalaan sekä katsomalla vielä illalla hetki sitten kiistattomasti yhden ihanimmista elokuvista ikinä the notebook. ♥ Urheiluselostajan tapaan näihin kuviin ja tunnelmiin, minä taidan jatkaa unten maille. :)

Lovers dance when they’re feeling in love

On rankkaa olla pukin apulainen, sillä sitähän ollessa tää päivä menikin. :) Vaikkakin se on kivointa mitä tiedän! Pieni sneak peek mun säkistä mikä lähtee ens viikolla kohti Haminaa.

Huomenna sitten menenkin kouluun istumaan muutamaksi tunniksi, pitkästä aikaa. Ja viimeistään keskiviikkona olen Haminassa aloittamassa joulun viettoa. Hirveä määrä tavaraa on jo valmiina lähtemään matkaan. Vien nimittäin jotain tavaroita (eli vaatteita) vanhempieni luo säilytykseen, kun en niitä tällä hetkellä ainakaan käytä. Sitten joulun ajaksi käytettäviä vaatteita + muuta tarvittavaa sekä tosiaan tuo lahjasäkki. No ei se niin säkki ole, vain muutama hassu paketti.

Jos rahaa olisi enemmän olisi lahjojakin enemmän. Musta olisi joskus ostaa vanhemmilleni monta lahjaa ja nähdä miten ne tulis iloiseksi, kun saisi enemmän paketteja kuin minä tai Joni. Se jos mikä olisi kivaa! Ehkä vielä joskus.

Every heart in the room will melt,
This is a feeling I’ve never felt,
But it’s all about us.

Blame it on the rain

Oon jotenkin ollu nyt tässä syksyn ja talven (ei tunnu talvelta..) alussa ihan hukassa mun musiikin kuuntelun suhteen. Kesällä mulla oli vielä selvää mitä halusin kuunnella ja sellaista musaa olikin paljon. Nyt tuntuu, että mikään musiikki mitä aikaisemmin kuuntelin ei kuulosta hyvältä. Ja se harmittaa mua ihan hirveesti, että joudun sulkemaan ipodini lähes heti avaamisen jälkeen, kun yksinkertaisesti ei sieltä löydy musaa mitä tekisi mieli kuunnella. Oon kulkenut kaduilla nyt siis aika hiljaisuudessa.

Muutenkin oon hirveesti viettänyt, viimeisen kuukauden etenkin, aika hiljaisuudessa itseni kanssa. Siltä musta on ainaki tuntunut. En osaa edes selittää oikein tarkkaan mitä tarkoitan tuolla hiljaisuudella itseni kanssa. Jotenkin vaan tuntuu, että en oo antanu kaikkea itestäni ja joku korkeempi voima on vienyt mun voimia ja antanut mun olla vain kevyesti pinnalla. Toisaalta on ollut hyvä olla kevyesti pinnalla. Asiat ei ole oikein hetkauttaneet mua suuntaan eikä toiseen muutakuin hetkellisesti ja oon ollut hiljaisuudessa pääosin tyytyväinen itseeni ja ennen kaikkea moniin muihin.

Kirjoittaessani tätä tekstiä, soi mulla youtubesta tämä biisi. Uusi löytö, jonka toivon sytyttävän mut uudelleen enemmän musiikin kuunteluun. Ainakin tällä hetkellä se toimii. Tästä johtuen päätinkin, että seuraavaksi suoritan ipodin puhdistuksen ja poistan musiikkia jota en enään syystä tai toisesta halua/jaksa kuunnella.

eilinen on yhtäkuin tämänpäiväinen

Edellisen postauksen aiheeseen liittyen, jossa avauduin epämiellyttävästä spåra kokemuksestani. Eilen kaupassa käydessäni tuli, joku juopunut vanhempi mies maitoa ostaessani kysymään multa, että oisiko minulla 2,5 euroa, jotta tämä mies saisi ruokaostoksensa tehtyä. No ensinnäkään ei tällä miehellä ollut mitään ruokaostoksia käsissään ja toiseksi olin nähnyt sen miehen koko kaupassa olo aikana ajan haahuilevan siellä ja tuijottelevan ihmisiä. Olin sitten vissiin sopiva uhri tai vaan liian kiltin kenties pelokkaan näköinen? Mutta kuitenkin vastasin tähän ihan järjellä että hei kuule,valitettavasti ei tässä muillakaan niin paljon tota massia ole. Mies vaan tuhahti ja itse lähdin kävelemään pois tilanteesta. Ja voi herranjestas, kun näin sen miehen takaraivon, verinen (kuivunutta) takaraivo, jossa keskellä oli kuin kuoppa olisi ollut. No, mutta mitäs minä tilanteessa tekemään sen enempää, kuin kävelemään pois.

Ja sitten tähän päivään. Kyllä mun silmät hiukan kostuivat, kun lapset lauloivat mulle tuiki tuiki tähtösen, vähän niin kuin läksiäislauluna. Mulle jäi haikeet, mutta super hyvät fiilikset. Sellaset, että tonne vois hyvin mennä takasinkin joskus. (toisaalta, mistä pk:sta mulla ois jääny huonot fiilikset?) Mieleenihän tulikin, että oiskohan kevään vielä pitempi harjottelu mahollista suorittaa samassa paikassa.... Jotenkin musta vaan tuntu, ettei kaikki lapset välttämättä edes tajunneet viimeisen päivän virallista merkitystä, ettei sen jälkeen tule enään, mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Eli hyvin fiiliksin pääsen viikonlopun ja sitten ensiviikon parin koulupäivän jälkeen joulun viettoon! :))

no pics.

top

Tänään tapahtui jotakin mikä pääsee todellakin top ällöimmät/kamalimmat tilanteet listalle... Nimittäin hyppäsin spåraan lasipalatsilla himaan mennäkseni ja no huomasin heti et joo jotain juopuneita/muuten sekavia henkilöitä istu siellä. Jäin sit seisomaan ihan taakse ja ratikka tuli ihan täyteen. Siinä sitten huomasin, kun nää sekavat henkilöt oli jäämässä seuraavalla pois ja lähti sieltä sitten tulemaan kohti sit takaovea, minkä vieressä mä ihan seisoin. Se toinen niistä, mikä oikeestaan oli se sekava osapuoli oli nuorempi mieshenkilö ja se vanhempi mies oli enemmänki vaan tosi vihainen, kun sekava ja olisin voinu jopa kuvitella ne isäksi ja pojaksi. Mene ja tiedä.

Mutta kamalinta ja ällöintä tässä oli se, että se sekava henkilö, se nuorempi käveli sieltä tunnoksesta ittensä läpi ja koko ajan katto mua hymyillen ja no sitten se tuli kohalle ja yritti SILITTÄÄ MUN POSKEA. Hyi. Vetäsin vaan päätä reilusti sivulle, ettei se koskenu muhun ollenkaan. Käsi nousi puoleen väliin, kun meinasin läppästä sitä (joo käsi oli avoimena sieltä nousemassa), mutta jotenkin en sit läppässy ja se onneksi käveli sitten siitä ovesta ulos. Oli hirvee fiilis, sit etenkin, kun jotenkin monet ihmiset katsoi, kun ne seuras tän sekavan ihmisen ulos raahautumista.. Ajattelin jälkikäteen, että onneksi en läppässy, ensinnäkin, koska en ois missään nimessä halunnu koskea siihen ja toiseksi se ei ois ollut reilua, koska se ihminen oli sekaisin (ei alkoholin vaikutuksen alaisena) ja se olisi ollut liian huomiota herättävää ja sitten siinä ois voinu kenties sattuu pahemminkin kuin tuo lähes posken silitys.

Jotenkin oli tosi karmaiseva olo sen loppu spåra matkan ajan ja ajatukset pyöri hirveesti ja näytin varmaan koko matkan peuralta ajovaloissa. Mutta ei mulla nyt ton asian suhteen mitään ihmeempiä traumoja siis ole. Listalle se pääsee kuitenkin.

.... Muuten älkää laskeko mua alennusmyynteihin tai muutenkaan vaatekauppoihin, ettei mee viimesetki roposet. :D

jumpinit ja problemot

No lo dudes más y lánzate al vacío
no hay nada que perder sigue tus latidos
descubriendo con cada paso a dónde vas
y disfrutando del camino
en mi puedes confiar, no te voy a fallar

Koska minulla on suuri pulma, tulenko huomenna Haminaan? Äiti haluaisi, että tulen, sekä haluaisin nähdä Jonia, kun ei keretty nähdä viime viikonloppuna, kun olin Haminassa? Eikä mulla oikeestaan ole nyt viikonloppuna mitään muutakaan ohjelmaa...

Ainiin, ja hankitalistallani tällä hetkellä ykkösenä on olohaalari, selvästi erittäin tarpeellinen ja ilman sitä ei voi selvitä tästä talvesta! ...

päivät sekaisin

Miten voikin mennä päivät ihan sekaisin, kun on yksi koko kansan vapaapäivä keskellä viikkoa? Ja siihen päälle tämä päivä sairaslomaa työharjoittelusta, niin on pää ihan sekaisin. Koko ajan palaan miettimään, että mikäs päivä se tänään olikaan?

Onneksi tämä flunssa alkaa hiukan helpottaa ja pääsen huomenna takaisin töihin. Jos nyt sitten ei käy niin ikävästi, että tuppaa nenä irtoomaan jatkuvasta niistämisestä.

Itsenäisyyspäivä

Nykyään Suomen itsenäisyys ja sen mukana tuleva rauha on yhtä itsestäänselvä asia täällä kuin hanasta tuleva vesi tai kaupoista pursuavat elintarvikkeet. Siksi onkin tärkeää, että tänä päivänä vuodessa ainakin minun mieleni valtaa kiitollisuus niitä ihmisiä kohtaan, jotka antoivat meille tämän mahdollisuuden elää itsenäisessä maassa. Kunnioitetaan siis jokainen toinen toistamme ja annetaan apua ja huolehditaan niistä, jotka sitä tarvitsevat. ♥

Itse vietän nyt itsenäisyyspäivää täällä stadissa, jossa pieni ensilumi on satanut maahan. Olen pahassa flunssassa, enkä varmaan aio poistua tänään oikein minnekkään sisältä, vaan aion katsoa elokuvia tv:stä sekä polttaa kynttilöitä ikkunalaudalla. Hengata vaan ja olla rauhassa, sopii hyvin mielestäni päivään.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

!

Oon ollu nyt yhden kuukauden etten oo käynyt Haminassa ja tää aika on mennyt kyllä tosi nopeesti. Huomenna sitten meen tuun taas Haminaan viikonlopun ajaksi. Koska pikkujoulut jota jo odotan. :) Muutenkin oon jo jotenkin joulufiiliksissä ollut jo jonkun aikaa. Jopa ekat lahjat on jo aikalailla hankinnan alla.

Tossa toissapäivänä muuten aloin miettimään lapsia, no okei mietin niitä aika paljon, nyt etenkin kun oon töissä päiväkodissa mutta kuitenkin. Aloin lähinnä miettimään joskus kenties tulevia omia lapsia ja kohta huomasin itteni naureskelemasta kadulla kävellessäni, kun olin päätynyt ajatukseen jos se lapsi näyttäisi aivan minulta sekä minun äidiltä, keneltä minä näytän. Näin päässäni kuvan kun oltaisiin kolmestaan samassa kuvassa ja näytettäisiin ihan samalta. En oikein tiedä oliks se kauhukuva vai mikä, mut mua silti meinas alkaa naurattaa ihan hirveesti, mut yritin hillitä vaan itseni, etten näyttäisi täysin vähäjärkiseltä.

Pientä pakkaamista viikonloppua varten vielä nyt illalla edessä, mutta yritän ainakin käydä ajoissa nukkumaan! :)

Holidays are coming

your own hero

Ei kai ole väärin jossei tiedä opinnäytetyön virallista aihetta ja rajausta, vaikka eka suunnitelma pitäisi palauttaa tänään. No on mulla se suunnitelmakin suurin piirtein valmis, mutta on vaikea tietää oonko asettanut toiminnalleni  oikean suuntaisia tavoitteita, kun ei tiedä virallista aihetta. Toisaalta jotenkin stressaan ihan hirveesti, mut toisaalta taas en. Mua suorastaan inhottaa, en vaan saan ajatusta, sitä punasta lankaa. Eikä asiaa oikein auta, että mun ohjaaja sanoo vaan, että ''kyllä sä osaat'' tai se, että toisella kelle oon jutellu on niin suuria ja laajoja ideoita, mistä en itse voi saada mitenkään semmoista käytännön läheistä.

Kuvan fiiliksillä mennään. :)

meeting

Tänään olin sosiaalinen ja tapasin ihmisiä. Siis kyllä! Oisko ollut viime viikonloppuna, kun tylsyyksissäni selasin kaikki mahdolliset nettisivut läpi (no ei nyt ihan, mut sanontana..) ja sitten selasin monia sellasia keskustelu sivuja. Cosmopolitanin keskustelut osiossa oli joku viestiketju missä etsittiin pk-seudulta kavereita, tai siis seuraa. Ja no sitten facessa liityin ryhmään, joka oli luotu tätä varten. Ja tänään sitten olin ''meetingissä'', inhottava sana mutta kumminkin sellaiseksi sitä kai täytyy kutsua.

Meitä oli minun lisäksi sitten kolme muuta tyttöä (vai pitäskö sanoa naisia, kaikki oli mua vanhempia, kuitenkin, että vanhin oli 22v) siellä ja mentiin sitten kahville, ensin etsittyämme kahvilan, joka oli auki vielä klo 18 jälkeen sunnuntai-iltana. Mulla oli kyllä yllättävän mukavaa, vaikka ajattelin, että tulee varmaan sellaisia awkward. Mulla ei ainakaan sellaisia fiiliksiä ollut. Ne tytöt oli mukavia ja juteltiin vähän kaikesta sellaisista perusasioista, kuten työt, opiskelut ym. Musta tuntu aluksi, et mä olin vaan hirveesti äänessä ja kyselin kaikkea, mutta onneksi sitten muutki alun jälkeen alko olla äänessä enemmän!

Toivottavasti tuun jossain vaiheessa uudestaankin näkemään noita ihmisiä, koska oli mukavaa seuraa. :)
JA chai latte on nyt noussut mun ehdottomaksi suosikiksi♥

a new day has come

Hämmentävää miten aika kuluu nopeesti. Oon aloittanut tän blogin yli vuosi sitten. Tajusin sen nimittäin juuri äsken, ja lueskelinkin mun vuodentakaisia kirjotuksia marraskuulta. No se ei jollain tapaa ollut kyllä varmaan parasta aikaa, vaikken mitään kauhean huonoa sieltä muistakaan. Yhden erityisen huonon asian ainoostaan. Onneksi kaikki on kasvanu ja mikä parasta musta tuntuu oikeesti etten ole enää niin lapsi tai lapsellinen, vaikka yritän kaikin ottein pitää omasta lapsellisuudestani välillä kiinni. Mutta onneksi asiat menee eteenpäin ja parempi huominen odottaa aina.

Eilen muuten mun vanhemmat tuli illalla tosi myöhään tänne stadiin ja vietettiin sit tätä lauantaita yhdessä. Käytiin eteläsatamassa moikkaamassa Jonia, kun se ajoi rekalla ohi ja kierrettiin kauppoja. Sain saaliiksi kaksi paitaa ja kellon. Oon tässä kauan aikaa halunnut kelloa, jotenkin vaan musta nyt on tullut tai siis tulee kelloihminen. Ihan siksi, koska kännykkää ei vaan voi joka tilanteessa kaivaa esille ja samallahan se kello on mainio asuste!

Huomenna mun on pakko mennä ostamaan yksi kansio ja kalenteri ensi vuodelle (unohdettiin tänään, vaikka ne oli ne viralliset mitä piti ostaa). Kansio, jotta saan kaikki koulupaperit järjestykseen, mitkä nyt tuppaa vaan lojumaan ympäriinsä. Ja kalenteri, jossa on tilaa kirjottaa muistiin asioita, sillä liitolta saama kalenteri on niin pieni, ettei sinne mahdu kirjoittamaan, sekä se hukkuu aina ties minne, kun sitä tarvisi.

Eli musta tulee tylsä aikuinen, joka käyttää rannekelloa ja kirjaa päivyrikalenteriin menonsa... :D

... Pienenä asiana vielä voisin sanoa, että jotenkin kaipaan duunia, mistä saa rahaa. Voisinkin heti ensivuoden alussa taas pistää asian vireille!

you just smile and take my hand

Tällä viikolla oon kokenu totaalisen romahduksen ja ollut sekavissa fiiliksissä. Joka toinen hetki kaikki on niin kuin on ja joka toinen hetki stressaan milloin mistäkin asiasta. Kaipaan jo lomaa, vaikka työssäoppiminen onkin mulle mieluisaa ja tosi mukavaa. Kuitenkin aina musta tuntuu, että kun työssäoppimisesta ei saa palkkaa, alkaa se näin kolmannen viikon jälkeen olla jo hiukan typerän oloista. Etenkin kun toimit niin kuin virallinen työntekijä ja sinua kohdellaan kuin vakiotyöntekijää.

Oon jopa alkanu stressata mun muuttoa, mikä pitää tehdä uutena vuotena. Mukavaa jos joudun yksin muuttamaan itseni, raahata kamoja spåralla.. Ja kulkeeko bussit uuden vuoden aattona? Sillä en mä nyt yksin haluaisi stadissa sitä viettää. Joten halukkaita muuttajia ja uuden vuoden viettäjiä otetaan vastaan, tarjoan majoituksen ja mukavaa seuraa!

Näissä fiiliksissä siis tällä viikolla! Ens viikolla varmaan taas uudet tunteet ja tunnelmat. :)

Mist lähtie oon kuunnellu timo pieni huijausta, no täst.

Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.

lunta, kiitos.

Tänään oon miettinyt taas pääni puhki mistä ihmeestä teen opinnäytetyön. Mikä ois mua kiinnostava aihe, johon saisin liitettyä nyt harjoittelussa toteutuvan jonkun toiminnallisen osuuden. Mahdoton tehtävä miettiä tommoista. Liikaa aiheita, kuitenkin mikään ei ole hyvä tai tarpeeksi kiinnostava. Miten muut tuhannet (?) lähihoitajiksi valmistuneet on osannut valita opinnäytetyön aiheen. Mulla on vissiin kaksi viikkoa aikaa keksiä aihe ja saada suunnitelluksi toiminnallinen osuus, jonka toteutan päiväkodissa. Melkein kolmannes harjoittelua on muuten suoritettu, virallisesti perjantaina. Nää päivät menee vaan aina niin hirveen nopeesti eteenpäin, mikä myös lähentää joulua (yhyy haluan lunta) ja lähentää myös mun muuttoa. Iiks miten jännittävää.

Tuntuu kamalalta muuten taas edes ajatella, että joutuu lähtemään pois tuolta päiväkodista, kun ne lapset on niin ihania ja selvästi monet niistä on jo kiintyny muhunkin. Ja kun ajattelee, että enää reilu neljä viikkoa ja joudun palaamaan takaisin koulun penkille vielä puoleksi vuodeksi.Postausessa on kuvia talvilta parilta viime talvelta.

4-vuotinen yhteinen taival

Vietän tänään 4-vuotis päivää kielikoruni kanssa. ♥ Jonka kunniaksi jaan teille ensimmäisen yhteiskuvamme mikä minulla on tallessa.

koska kiva päivä

Siis koska tänään on ollut mahtava päivä. Töissä oli mukavaa ja sitten vietin Annin kanssa aikaa stadissa. Käytiin syömässä ja kahvilla ja käytiin kaupoissakin. Eli siis oli jotenkin ihan mahtava päivä, vaikka nyt väsyttää aika paljon. Mutta se asiahan on aina korjattavissa!

Ja yhä enemmän alan koko ajan tykätä asua täällä stadissa, jotenkin tähän alkaa olemaan nyt niin tottunut ja nauttii ihmisten vilinästä. Eli en pidä enää yhtään mahdottomana ajatuksena tänne jäämistä kenties pidempäänkin ensi syksynä... mmm.. Onneksi sitä voi vielä miettiä jonkun aikaa.

Ja sitten vielä lisänä: olisi kiva keksiä isälle, joku edullinen isänpäivälahja..... :)

19.12

Otsikossa oleva päivämäärä on päivä jolloin seuraavan kerran tulen tänne omalle koululleni, sillä nyt ensiviikon maanantaina alkaa työssäoppiminen ja missäs muualla kuin päiväkodissa. Toivottavasti työssäoppimispaikka olisi mukava ja ohjaaja vielä mukavampi sillä tuki ja mukava ilmapiiri auttavat varmasti, kun opinnäytetyön tekeminenkin täytyy aloittaa nyt harjoittelun aikana. Virallisia näyttöpäiviä ei tämän takia ole. Huh.

Sen verran voisin sanoa, että olen tänään menossa kirjoittamaan sopparia siitä vuokrakämpästä! Ja se jos mikä on ihan mahtavaa, ainakin musta. Ja etenkin siltä osin, ettei tarvitse enää stressata sitä löytääkö ja mistä löytää kämpän ennen kuin nykyinen lähtee niin sanotusti alta. :)

:)!

Koska kävin tänään katsomassa itelleni seuraavaa kämppää vuodenvaihteen pakko muuttamisen edessä ja nyt toivon, että se nappais ! :))

Tallinna

Lauantai meni siis Tallinnassa päiväristeilyllä. En ollut pariin vuoteen käynyt Tallinnassa kiertämässä vanhaa kaupunkia, joten nyt kävelimme hiukan ympäriinsä siellä ja kyllähän pikkukadut ja arkkitehtuuri ovat erittäin kaunista siellä. Kuitenkin jotenkin ehkä nyt lyhyt aika (yht. 3,5h maissa) ja aika kolea ja pimeä syysilma söivät nautintoa kaupungilta.


Kuitenkin olin jotenkin odottanut enemmän Tallinnalta ja no se olikin aika sama mitä aina aikaisempinakin vuosina. Mutta oli hauskaa kuitenkin ja etenkin laivalla joka mennessä ja tullessakin keikutti niin paljon, että väkisinkin siellä käytävillä heilutti ihan hirveesti!

En oikeastaan osannut kertoa mitään ihmeellistä pikku matkaani liittyen, sillä siellä ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Paitsi, että laivalla oli kenties hauskin ja samalla ärsyttävin myyjä siellä laivan taxfree kaupassa! :D Heitti kaikille hirveästi läppää (mulle esim. ''No mitä päivänpaisteelle kuluu? Varo sitten noita jätkiä [kolme jätkää mun edellä jonossa, jotka ''etsivät emäntää''] ja tuu sanomaan jos kiusaavat niin mä hoitelen ne'') Tuollainen on kyllä ihan hauskaa, mutta oli kuitenkin jotenkin niin outoa. Ja ei se kaikille kuitenkaan noin avointa läppää heittänyt, että vanhemmille ihmisille se sanoi vain jotain, että no mitäs prinssessat on tänne lähteny yms.

king of anything

Tän päivän alku oli ihan kamala.. En herännyt aamulla kelloon ja ei siis ollut aikaa käydä suihkussa vaan vetäisin pipon päähäni jotta kerkeisin kouluun edes, vain hiukan myöhässä. Myöhäistyin vain 10 min, mikä oli helpotus koska ei tullut poissaoloa eikä myöhästymistä. Propsit mulle siitä. Mutten muistanut, että meillä on keittiössä tunnit, joten jouduin riisumaan piponi ja kamalat litistyneet, sorkuiset hiukseni paljastuivat. :D No mutta keittäjänhiusverkko pelasti vähän tilannetta.

Koko päivä koulussa neljään asti meni täydessä unessa, no ei kirjaimellisesti, mutta olin todella jäinen. Ja kun pääsin kämpille aloin siivota. Sain täydellisen siivous innon! Jonkun siivouskärpäsen puremana reilut kaksi tuntia siivotessa meni kuin siivillä ja nyt olen todella tyytyväinen miten puhdasta ja siistiä täällä on.


Nyt polttaessa mehiläisvahasta tehtyjä kynttilöitä, kuunnellen ihanaa musaa ja istuen sängyllä olo on erittäin raukea ja tyytyväinen itseeni. ♥
Illastani puuttuu vain lasi hyvää viiniä. Ja päätinkin, että pitää varmaan huomenna mennä ostamaan joku hyvä viini, niin voisi illalla ottaa lasillisen. Näin syksyllä se viinilasi sopii vain käteen paremmin kuin siideri tai kalja.

This could really be a good life

Koska nyt koulun varmaan rankimmat kaks päivää on ohi tekisi mieli juhlia! Eli kyseessä oli siis ala-astelaisille (ykköset ja kakkoset!) sekä päiväkodin eskareille järestämän pajatoiminnan järjestäminen. Suunnittelua oli työstetty elokuusta eli koulun alusta alkaen. (2kk!!) Koska mun ryhmä oli ihan paras ja toteutus ihan jotain mahtavaa ja lapset super ihania voin huokaista helpotuksesta, että saatiin vielä niin hyvä arviointikin valvovalta opettajalta.
Nää kaks päivää on jotenkin antanut mulle intoa tähän opiskeluun, kun jotenkin muistin taas minkä takia halusin opiskella lapsiin ja nuoriin liittyen!

Elämä hymyilee mulle ja mulla on taas parempi olo kuin aikoihin vaikka mun jalat ja mieli on väsyneet. Ulkona oli aurinkoista, kun kävin kaupungilla ja odotan viikonloppua, kun pääsen pikkumatkalle. :) Odotan myös ensiviikkoa, kun pääsen taas pikkumatkalle, hihii.

Voisin muuten kertoa, että oon aina pitäny itseäni avarakatseisena eri kulttuurien ja tapojen suhteen, mutta kyllä sitä on niin purkissa siellä Haminassa eletty vaikka kuinka on käynyt pitempiäkin reissuja ulkomailla ja vähän eripuolella Suomeakin. Oon todella oppinut jotenkin arvostamaan eritavalla eri kulttuureja, en tuomitse niitä enää päältä päin ja nautin, kun saan kuulla millaista muualla on ja miten eritavalla toisista kulttuureista tulevat voivat ajatella. Tästä mä oon todella kiitollinen! Silti yksin ei voi muuttaa koko maailmaa. :)

Mun elämä takaisin omissa uomissaan!

Eli se mun seurustelu, jota en itse edes lukenut seurusteluksi päättyi ja musta tuntuu itse asiassa huomattavasti paremmalta nyt. Tuntuu kuin kaikki mun paineet olisi häipynyt ja voin olla taas tavallinen rento ja hauska itseni! :D

Hupaisana asiana voisin kertoa että...
Ostin tänään nahkahanskat ja äitikin nauroi mulle, että eikö siellä Helsingissä voi käyttää enää lapasia! Sanoin vaan, että ei voi. Ja lapasista tuulee läpi.

Siinä se mitä mulla oli nyt sanottavaa. :)

Mistä johtuu tämä tajuton väsymys?

Otsikkoon liittyen ihmettelen siis tätä väsymystä. Heräsin tänään vasta puoli kymmeneltä ja en oikeastaan tehnyt mitään niin kahdentoista aikaan alkoi väsyttää niin, että oli pakko käydä nukkumaan. Ja nyt pari tuntia myöhemmin pakotin itseni heräämään, jotten nukkuisi koko päivää.

Tämä on niin häiritsevää, kun vaan väsyttää koko ajan melkein. Johtuuko tästä syksystä? En ainakaan aikasemmin ole kokenut mitään syysmasennuksia/väsymyksiä, mutta ehkä tämä on sitä? :o

Monivitamiini tabletteja muuten popsin, mutta kaipuuni aurinkoon on liian suuri ♥