eilinen on yhtäkuin tämänpäiväinen

Edellisen postauksen aiheeseen liittyen, jossa avauduin epämiellyttävästä spåra kokemuksestani. Eilen kaupassa käydessäni tuli, joku juopunut vanhempi mies maitoa ostaessani kysymään multa, että oisiko minulla 2,5 euroa, jotta tämä mies saisi ruokaostoksensa tehtyä. No ensinnäkään ei tällä miehellä ollut mitään ruokaostoksia käsissään ja toiseksi olin nähnyt sen miehen koko kaupassa olo aikana ajan haahuilevan siellä ja tuijottelevan ihmisiä. Olin sitten vissiin sopiva uhri tai vaan liian kiltin kenties pelokkaan näköinen? Mutta kuitenkin vastasin tähän ihan järjellä että hei kuule,valitettavasti ei tässä muillakaan niin paljon tota massia ole. Mies vaan tuhahti ja itse lähdin kävelemään pois tilanteesta. Ja voi herranjestas, kun näin sen miehen takaraivon, verinen (kuivunutta) takaraivo, jossa keskellä oli kuin kuoppa olisi ollut. No, mutta mitäs minä tilanteessa tekemään sen enempää, kuin kävelemään pois.

Ja sitten tähän päivään. Kyllä mun silmät hiukan kostuivat, kun lapset lauloivat mulle tuiki tuiki tähtösen, vähän niin kuin läksiäislauluna. Mulle jäi haikeet, mutta super hyvät fiilikset. Sellaset, että tonne vois hyvin mennä takasinkin joskus. (toisaalta, mistä pk:sta mulla ois jääny huonot fiilikset?) Mieleenihän tulikin, että oiskohan kevään vielä pitempi harjottelu mahollista suorittaa samassa paikassa.... Jotenkin musta vaan tuntu, ettei kaikki lapset välttämättä edes tajunneet viimeisen päivän virallista merkitystä, ettei sen jälkeen tule enään, mutta onhan se ihan ymmärrettävää. Eli hyvin fiiliksin pääsen viikonlopun ja sitten ensiviikon parin koulupäivän jälkeen joulun viettoon! :))

no pics.