your own hero

Ei kai ole väärin jossei tiedä opinnäytetyön virallista aihetta ja rajausta, vaikka eka suunnitelma pitäisi palauttaa tänään. No on mulla se suunnitelmakin suurin piirtein valmis, mutta on vaikea tietää oonko asettanut toiminnalleni  oikean suuntaisia tavoitteita, kun ei tiedä virallista aihetta. Toisaalta jotenkin stressaan ihan hirveesti, mut toisaalta taas en. Mua suorastaan inhottaa, en vaan saan ajatusta, sitä punasta lankaa. Eikä asiaa oikein auta, että mun ohjaaja sanoo vaan, että ''kyllä sä osaat'' tai se, että toisella kelle oon jutellu on niin suuria ja laajoja ideoita, mistä en itse voi saada mitenkään semmoista käytännön läheistä.

Kuvan fiiliksillä mennään. :)

meeting

Tänään olin sosiaalinen ja tapasin ihmisiä. Siis kyllä! Oisko ollut viime viikonloppuna, kun tylsyyksissäni selasin kaikki mahdolliset nettisivut läpi (no ei nyt ihan, mut sanontana..) ja sitten selasin monia sellasia keskustelu sivuja. Cosmopolitanin keskustelut osiossa oli joku viestiketju missä etsittiin pk-seudulta kavereita, tai siis seuraa. Ja no sitten facessa liityin ryhmään, joka oli luotu tätä varten. Ja tänään sitten olin ''meetingissä'', inhottava sana mutta kumminkin sellaiseksi sitä kai täytyy kutsua.

Meitä oli minun lisäksi sitten kolme muuta tyttöä (vai pitäskö sanoa naisia, kaikki oli mua vanhempia, kuitenkin, että vanhin oli 22v) siellä ja mentiin sitten kahville, ensin etsittyämme kahvilan, joka oli auki vielä klo 18 jälkeen sunnuntai-iltana. Mulla oli kyllä yllättävän mukavaa, vaikka ajattelin, että tulee varmaan sellaisia awkward. Mulla ei ainakaan sellaisia fiiliksiä ollut. Ne tytöt oli mukavia ja juteltiin vähän kaikesta sellaisista perusasioista, kuten työt, opiskelut ym. Musta tuntu aluksi, et mä olin vaan hirveesti äänessä ja kyselin kaikkea, mutta onneksi sitten muutki alun jälkeen alko olla äänessä enemmän!

Toivottavasti tuun jossain vaiheessa uudestaankin näkemään noita ihmisiä, koska oli mukavaa seuraa. :)
JA chai latte on nyt noussut mun ehdottomaksi suosikiksi♥

a new day has come

Hämmentävää miten aika kuluu nopeesti. Oon aloittanut tän blogin yli vuosi sitten. Tajusin sen nimittäin juuri äsken, ja lueskelinkin mun vuodentakaisia kirjotuksia marraskuulta. No se ei jollain tapaa ollut kyllä varmaan parasta aikaa, vaikken mitään kauhean huonoa sieltä muistakaan. Yhden erityisen huonon asian ainoostaan. Onneksi kaikki on kasvanu ja mikä parasta musta tuntuu oikeesti etten ole enää niin lapsi tai lapsellinen, vaikka yritän kaikin ottein pitää omasta lapsellisuudestani välillä kiinni. Mutta onneksi asiat menee eteenpäin ja parempi huominen odottaa aina.

Eilen muuten mun vanhemmat tuli illalla tosi myöhään tänne stadiin ja vietettiin sit tätä lauantaita yhdessä. Käytiin eteläsatamassa moikkaamassa Jonia, kun se ajoi rekalla ohi ja kierrettiin kauppoja. Sain saaliiksi kaksi paitaa ja kellon. Oon tässä kauan aikaa halunnut kelloa, jotenkin vaan musta nyt on tullut tai siis tulee kelloihminen. Ihan siksi, koska kännykkää ei vaan voi joka tilanteessa kaivaa esille ja samallahan se kello on mainio asuste!

Huomenna mun on pakko mennä ostamaan yksi kansio ja kalenteri ensi vuodelle (unohdettiin tänään, vaikka ne oli ne viralliset mitä piti ostaa). Kansio, jotta saan kaikki koulupaperit järjestykseen, mitkä nyt tuppaa vaan lojumaan ympäriinsä. Ja kalenteri, jossa on tilaa kirjottaa muistiin asioita, sillä liitolta saama kalenteri on niin pieni, ettei sinne mahdu kirjoittamaan, sekä se hukkuu aina ties minne, kun sitä tarvisi.

Eli musta tulee tylsä aikuinen, joka käyttää rannekelloa ja kirjaa päivyrikalenteriin menonsa... :D

... Pienenä asiana vielä voisin sanoa, että jotenkin kaipaan duunia, mistä saa rahaa. Voisinkin heti ensivuoden alussa taas pistää asian vireille!

you just smile and take my hand

Tällä viikolla oon kokenu totaalisen romahduksen ja ollut sekavissa fiiliksissä. Joka toinen hetki kaikki on niin kuin on ja joka toinen hetki stressaan milloin mistäkin asiasta. Kaipaan jo lomaa, vaikka työssäoppiminen onkin mulle mieluisaa ja tosi mukavaa. Kuitenkin aina musta tuntuu, että kun työssäoppimisesta ei saa palkkaa, alkaa se näin kolmannen viikon jälkeen olla jo hiukan typerän oloista. Etenkin kun toimit niin kuin virallinen työntekijä ja sinua kohdellaan kuin vakiotyöntekijää.

Oon jopa alkanu stressata mun muuttoa, mikä pitää tehdä uutena vuotena. Mukavaa jos joudun yksin muuttamaan itseni, raahata kamoja spåralla.. Ja kulkeeko bussit uuden vuoden aattona? Sillä en mä nyt yksin haluaisi stadissa sitä viettää. Joten halukkaita muuttajia ja uuden vuoden viettäjiä otetaan vastaan, tarjoan majoituksen ja mukavaa seuraa!

Näissä fiiliksissä siis tällä viikolla! Ens viikolla varmaan taas uudet tunteet ja tunnelmat. :)

Mist lähtie oon kuunnellu timo pieni huijausta, no täst.

Istuu olkapäillä linnut, seison asvaltil ku patsas. En pääse karkuun ikinä.
Ja jaksan kantaa mun maailmaani ku Atlas. Tässä on rehellinen minä.

lunta, kiitos.

Tänään oon miettinyt taas pääni puhki mistä ihmeestä teen opinnäytetyön. Mikä ois mua kiinnostava aihe, johon saisin liitettyä nyt harjoittelussa toteutuvan jonkun toiminnallisen osuuden. Mahdoton tehtävä miettiä tommoista. Liikaa aiheita, kuitenkin mikään ei ole hyvä tai tarpeeksi kiinnostava. Miten muut tuhannet (?) lähihoitajiksi valmistuneet on osannut valita opinnäytetyön aiheen. Mulla on vissiin kaksi viikkoa aikaa keksiä aihe ja saada suunnitelluksi toiminnallinen osuus, jonka toteutan päiväkodissa. Melkein kolmannes harjoittelua on muuten suoritettu, virallisesti perjantaina. Nää päivät menee vaan aina niin hirveen nopeesti eteenpäin, mikä myös lähentää joulua (yhyy haluan lunta) ja lähentää myös mun muuttoa. Iiks miten jännittävää.

Tuntuu kamalalta muuten taas edes ajatella, että joutuu lähtemään pois tuolta päiväkodista, kun ne lapset on niin ihania ja selvästi monet niistä on jo kiintyny muhunkin. Ja kun ajattelee, että enää reilu neljä viikkoa ja joudun palaamaan takaisin koulun penkille vielä puoleksi vuodeksi.Postausessa on kuvia talvilta parilta viime talvelta.

4-vuotinen yhteinen taival

Vietän tänään 4-vuotis päivää kielikoruni kanssa. ♥ Jonka kunniaksi jaan teille ensimmäisen yhteiskuvamme mikä minulla on tallessa.

koska kiva päivä

Siis koska tänään on ollut mahtava päivä. Töissä oli mukavaa ja sitten vietin Annin kanssa aikaa stadissa. Käytiin syömässä ja kahvilla ja käytiin kaupoissakin. Eli siis oli jotenkin ihan mahtava päivä, vaikka nyt väsyttää aika paljon. Mutta se asiahan on aina korjattavissa!

Ja yhä enemmän alan koko ajan tykätä asua täällä stadissa, jotenkin tähän alkaa olemaan nyt niin tottunut ja nauttii ihmisten vilinästä. Eli en pidä enää yhtään mahdottomana ajatuksena tänne jäämistä kenties pidempäänkin ensi syksynä... mmm.. Onneksi sitä voi vielä miettiä jonkun aikaa.

Ja sitten vielä lisänä: olisi kiva keksiä isälle, joku edullinen isänpäivälahja..... :)

19.12

Otsikossa oleva päivämäärä on päivä jolloin seuraavan kerran tulen tänne omalle koululleni, sillä nyt ensiviikon maanantaina alkaa työssäoppiminen ja missäs muualla kuin päiväkodissa. Toivottavasti työssäoppimispaikka olisi mukava ja ohjaaja vielä mukavampi sillä tuki ja mukava ilmapiiri auttavat varmasti, kun opinnäytetyön tekeminenkin täytyy aloittaa nyt harjoittelun aikana. Virallisia näyttöpäiviä ei tämän takia ole. Huh.

Sen verran voisin sanoa, että olen tänään menossa kirjoittamaan sopparia siitä vuokrakämpästä! Ja se jos mikä on ihan mahtavaa, ainakin musta. Ja etenkin siltä osin, ettei tarvitse enää stressata sitä löytääkö ja mistä löytää kämpän ennen kuin nykyinen lähtee niin sanotusti alta. :)