a new day has come

Hämmentävää miten aika kuluu nopeesti. Oon aloittanut tän blogin yli vuosi sitten. Tajusin sen nimittäin juuri äsken, ja lueskelinkin mun vuodentakaisia kirjotuksia marraskuulta. No se ei jollain tapaa ollut kyllä varmaan parasta aikaa, vaikken mitään kauhean huonoa sieltä muistakaan. Yhden erityisen huonon asian ainoostaan. Onneksi kaikki on kasvanu ja mikä parasta musta tuntuu oikeesti etten ole enää niin lapsi tai lapsellinen, vaikka yritän kaikin ottein pitää omasta lapsellisuudestani välillä kiinni. Mutta onneksi asiat menee eteenpäin ja parempi huominen odottaa aina.

Eilen muuten mun vanhemmat tuli illalla tosi myöhään tänne stadiin ja vietettiin sit tätä lauantaita yhdessä. Käytiin eteläsatamassa moikkaamassa Jonia, kun se ajoi rekalla ohi ja kierrettiin kauppoja. Sain saaliiksi kaksi paitaa ja kellon. Oon tässä kauan aikaa halunnut kelloa, jotenkin vaan musta nyt on tullut tai siis tulee kelloihminen. Ihan siksi, koska kännykkää ei vaan voi joka tilanteessa kaivaa esille ja samallahan se kello on mainio asuste!

Huomenna mun on pakko mennä ostamaan yksi kansio ja kalenteri ensi vuodelle (unohdettiin tänään, vaikka ne oli ne viralliset mitä piti ostaa). Kansio, jotta saan kaikki koulupaperit järjestykseen, mitkä nyt tuppaa vaan lojumaan ympäriinsä. Ja kalenteri, jossa on tilaa kirjottaa muistiin asioita, sillä liitolta saama kalenteri on niin pieni, ettei sinne mahdu kirjoittamaan, sekä se hukkuu aina ties minne, kun sitä tarvisi.

Eli musta tulee tylsä aikuinen, joka käyttää rannekelloa ja kirjaa päivyrikalenteriin menonsa... :D

... Pienenä asiana vielä voisin sanoa, että jotenkin kaipaan duunia, mistä saa rahaa. Voisinkin heti ensivuoden alussa taas pistää asian vireille!