basket case

Kaivajat kokoontuivat eilen siis kaivamaan salaojia ja vallihautoja, todetusti niistä tuli syviä ja jokainen niihin astuva tulee uppoamaan. Ettäs tiedätte!
No ei, ottakaa meidät vain huumorilla, emmehän itsekään ote itseämme kovin vakavasti aina. Etenkään jos kyse on intiaani-hennasta ja hänen salaisista balleriina (vai oliko se bulleriina) -unelmista.
Hyvin vietetty ilta siis, jossei oteta lukuun vainoharhaista kotimatkaa, kun vilkuilin koko ajan taakseni peläten, että joku siellä kävelisi takani ja nappaisi minut.

---

Voisin kertoa vielä ennen kuin häivyn serkun 20-vuotis synttärijuhliin, että olen nyt viimeisen viikon kuunnellut lähes pelkästään yhtä levyä yhdeltä tietyltä artistilta. Sain vain jonkun niin suuren mieltymyksen Sara Bareillesin Kaleidoscope Heart -levyyn.♥

Who cares if you disagree?
You are not me
Who made you king of anything?
So you dare tell me who to be?
Who died and made you king of anything?

---
Yhden jutun haluan vielä kertoa, äsken kun kirjoitin noita sanoja tohon, yritin puhaltaa purkkapalloa ja kävi niin, että koko purkka mätkähti koneen näppäimistölle. Ällöttävää ja todella huvittavaa, miten aina onnistunkin!:D

kiva perjantai

Oon tän päivän pitäny hiukan väliä tosta salista ja sulkkiksesta ja käynyt turvallisella ja tutulla lenkillä, siivoomassa jonin kämpän ja sitten rentoillut nyt tähän asti.
Kohta käännän nokkani kohti palace juliaa vai oliko se Julia's Pegasos world!

Voisin siis sanoa, että hyvin onnistunut ja liikunnan täytteinen lomani on lähes kokonaan vietetty. Ensi maanantaina sitten kutsuu päiväkoti pariksi viikoksi, jonka jälkeen viikon loma (en muista olinko tästä maininnut) ja sitten lauantaina kohti Englantia. :))

Voisin nyt kertoa loppuun hiukan vielä elämäni parhaasta (tähän astisesta) takkilöydöstä! Aloitin siis kevät-takin metsästyksen ajoissa, koska halusin löytää sellaisen itseni näköisen kivan takin Englantia varten. (Anteeksi hehkutus Englannista, mutta se nyt liittyy paljon kaikkeen mitä duunailen tällä hetkillä!) Ja siis se takki on maiharitakki, yksinkertainen musta, mutta silti minusta aivan ihana.

this love will be your downfall

 On vasta maanantai ja oon osittain kyllästyny lomaan. No en tähän lomaan sinällään vaan, siihen että jotenkin kaipaan jotain tekemistä enemmän. Olin mä aamullakin salilla, mutta sitten kun tekee tuon urheilunkin aamulla ei jää mitään illemmaksi. Ja kun tuo pakkanenkin on vähän liian kovissa lukemissa ulkoiluun jotenkin ettei sekään innosta.

Haluisin uudestaan lauantaina (suurimmaksi osaksi) minua hallinneen LET'S GO -meiningin ja menon! Ihan todella hauskaa oli pääosin ja todellakin syön ihan kaikki ennakkoluuloni mitä minulla oli.

Äsken olin jo alkamassa ottamaan valokuvia ties mistä, no siis itsestäni lähinnä, jotta olisin saanut julkaisukelpoista materiaalia. Mutta turhauduin hiusteni laittoon, koska se on tommone koiratukka lähinnä tällä hetkellä ja luovutin. Onneksi huomenna on kampaaja, mutta sinnekin olisi ehkä hyvä mennä tietäen vähän mitä haluaa... Kun tykkään nyt näist hiuksist sen puolesta, että näihin saa lettejä ja saa helposti kiinni ja laitettua vähän jos minkinlaista nutturaa yms. Kun taas juuri nyt näissä on se ongelma, että nää näyttää auki pidettäessä kamalilta, laskeutuu vaan sillai painavasti löts. Jossei kiharra vähän tai muuten laita erikoisesti tupeeraten tyvestä ja käyttäen ties mitä tyvikohottajia.

Ja koska minuun iski taas eilen illalla suuren suuri kaipuu ulkomaille, selasin jo kaikki mahdolliset matkavaraus-sivustot läpi, vieden sen matkanvarauksen aina ihan loppu metreille asti ennen kuin peruutinkin varauksen. Tostakin saa jotain kummallista iloa matkakuumeeseen. Ja tietysti mua lohduttaa kolmen viikon Englannin matkan tietoisuus ALLE kuukauden päästä!

Eilen illalla muhun iski niin suuri pettymys. Onneksi selätin sen aika tosi nopeasti, pienellä ystävien kannustuksella ja hyvällä musalla! ♥ Ja pettymys siis koski sitä, kun en päässyt Lappeenrantaan opiskelemaan kolmatta vuotta, koska niillä oli se koulutusohjelma jo täynnä oman koulun oppilaista.. pyh.
Mutta onneksi kaksi koulua vielä jälellä jonne voi hakea! Näin positiivisesti ajatellen.

Tänään on hyvä päivä rentoilla kotona, ehkä mennä katsomaan noita yksiä wanhoja liikkahallille ja rentoilla illalla lisää. Ja huomenna onkin sitten party party, ja pidän niin hauskaa että tuntuu seuraavanaki päivänä! :D

Tähän voisin nyt lisätä tälläisen rentoilubiisin, jonka Anna oli minulle linkittänyt kommenttina edelliseen postaukseen.

saksalaisia

 Koska sain eilen purattua kaiken agressiivisen energiani tänne, voisinkin nyt kertoa eilen tapahtuneesta erittäin jännittävästä ja mielenkiintoisesta tapahtumasta. Nimittäin eilen kun olin ensimmäisessä kansainvälisyys valmentautumisessani, niin meille oli järjestetty sinne saksalaisia vaihto-oppilaita!

Ensin mua jännitti ihan hirveesti, kun kerrottiin, että meidän pitää esitellä itsemme niille englanniksi. Ja tietysti mun vuoro sattui sitten olemaan ihan ekana, ja en oikein tiennyt mitä kertoa ja tuntui, että jopa hieman punastuinkin siinä kun kuusi saksalaista poikaa (vai pitäisikö sanoa miehiä, ainakin yksi oli mies, kun se oli 30v) ja yksi tyttö tuijotti suoraan ja vain mua. Kuitenkin uskon, että ne sai selvää ja sain ihan hyvin mongerrettua sitä englantia ulos mun suusta. :D

Ja musta koko tilanne oli niin aito ja mukava ja ihana, että haluisin jopa uudestaan jutella niiden kanssa! Uskalsin puhua myös useemmin kun sen kerran, tai vain silloin kun kysyttiin jotain. Minä ja eräs toinen suomalainen tyttö oltiin aika paljolti ne ketkä puhui muutakin kuin vain parilla sanalla. Mutta kyllä niistä saksalaisistakin oli vain pari jotka puhui, se tyttö ja yksi poika (joka oli muuten tosi komee ja söpö!) ja sitten oli se kolmekymppinen, mutta se ei osannut eikä ymmärtänyt oikein englantia, mikä teki vähän hankalaa sen keskustelusta. Kuitenkin oli tosi hauska puhua niille ja kuulla, kun ne kerto niitten maasta ja itestään. Tai kun ne yritti puhua suomea. Yks niistä pojista hoki kuulemma siellä kotekon käytävillä kaikille ''haRUkka'', koska oli oppinut suomen sanan haarukka. Ja se kuulosti sen sanomana ihan joltain muulta kuin suomelta. Pisti aina hymyilyttään oikein kun ne puhu suomea. Kuulosti niin hassulta, mutta suloselta.
Oli siellä muuten yksi toinenkin hyvän näköinen poika, teki tilanteesta vielä mukavemman. =)

Kyseinen saksalaisten tapaaminen sai mut innostumaan kyseisestä maasta, sillä en ole aikaisemmin koskaan ollut mitenkään kiinnostunut Saksasta. Mutta ainakin tuntui, että siellä olisi mukavia ihmisiä ja sen takia kovasti haluisin kyseistä maata nähdä!

Nyt kun pahimmat agressiiviset tuntemukseni ovat ohi (eilen olisin voinut vaikka murskata seiniä...), voin taas ajatella eilistä jännittävintä uusien ihmisten tapaamista aikoihin. Vaikka kyllä tuo koulu asia vielä ärsyttääkin aika paljon. Pitää vaan yrittää selvittää asia.

EI VITUISSA KÄY

Siis voi vitun vitun vittu. EN vituissa suostu nyt tähän menettelyyn. En helvetissä suostu. En vituissa suostu opiskelemaan mun kolmatta vuotta jonakin iltaryhmänä, jos paskalla säkällä joudunkin jäämään tänne vitun paska hamina-kotka-akselille.

Vittu mulla keittää niin yli oikeesti. Vittu voisko tollasista asioista infota etukäteen, ihanku hakisin tollasee koulutusohjelma ryhmää jos vittu tietäisin, että se on joku vitun iltaryhmä. En vituissa. Keittää niin yli tollanen, maanantaina vittu ku meen kouluu niin pistän niin kyllä tosta valitusta eteenpäin. Tää on niin perseestä oikeesti, ei vittu tollasii asioit voida olla kertomatta jos annetaa vaihtoehot hakee.

En mä vituissa pystyis missään iltaryhmäs opiskelee, en vittu tekis muuta ku nukkuisin päivät ja vittu istuisin illat koulus, ei vittu todellakaan. EI EI EI. En vituissa suostu, mä vaihan vaikka hammashoidon koulutusohjelmaa tai mihi muuhu vaa mutta en vituissa mihinkään iltaryhmään. Mikä on joillekin perheellisille ja vittu töissäkäyville opiskelijoille.
Mä vaan vittu nään nyt niiiiiin punasta tän asian suhteen täl hetkel ja vittu aina. EN vituissa suostu nielee tälläst paskaa tolt koulult!!!

ainutlaatuinen

On kummallista ja ihmeellistä miten joidenkin ihmisten kanssa voi vaan klikata kemiat ja ajatukset ja tunteet niin hyvin yhteen, jopa kaikkien näiden vuosien ja taphtuneiden asioiden jälkeen. Siitä saa vain niin paljon voimaa, itselle ja muille. Tulee olo, joilloin tuntuu kuin voisi tehdä mitä vain, mikään ei olisi mahdotonta.

Hetkinä, kun voi suorastaan arvata mitä toinen ajattelee tai voi niin samaistua toisen tunteeseen ja puhtaasti iloita tai olla surullinen toisen kanssa. Niitä hetkiä tulee arvostaa. Mä tiedän sen yhä vaan aina paremmin.

Mä vaan oon nykyään niin tyytyväinen ja onnellinen, vaikka jotkut asiat on muuttuneet ja oon itse muuttunut. Uskallan sanoa enemmän ääneen kuin ennen, en enää tyydy vain kaikkeen mun kohdalle osuu, vaan uskallan ja yritän saada enemmän, koska mä tiedän ansaitsevani enemmän. Kaikkien pitäisi yrittää enemmän unelmiensa ja tavotteidensa eteen, sillä tiedän, monet ansaitsevat niin paljon enemmän kuin mihin tyytyvät.

Ei ole väärin, että haluaa korjata asioita, mutta korjaamatta jättäminenkään ei ole väärin. Mutta seuraukset täytyy kestää ja vastuut kantaa. Mutta silti on oikeus tunteisiin. Olemmehan vain ihmisiä, nyt ja aina.

Musta tuntuu välillä jo niin aikuiselta, kun mietin miten hölmö olen joskus ollut. Kun saatoin nauraa toisen erilaisuudelle, kun nykyään tiedän sen olevan vain rikkaus.
Mutta vaikka aikuismaiset ja kypsät ajatukset ja pohdinnat alkaa täyttää mun päätä, en silti koe vääränä nauraa hassuille ja lapsellisille jutuille tai ei musta ole väärin, että sä voit aikuisenakin mennä äitin ja isin väliin ja kertoa ihan mitä vaan niille, tietäen, että ne ei tuomitse.

Vaikka sanotaan, että sä olet loppujen lopuksi yksin tässä maailmassa, mä en usko sitä. Minä en suostu uskomaan sitä. Ei tätä kaikkea muuten olisi näin tarkoitettu. Lapsuuden hyppynaruhypyistä vanhuuden höperyyteen. Nyt ja aina.