shame on me

.. Aion postittaa vaatteita suomeen, jottei matkalaukusta tule liian täysi ja ylipainoinen! Ja ollaan vielä menossa lontooseen nyt la-su ajaksi. Voi voi minua, :))

Ei ole nyt tällä viikolla tapahtunut mitään ihmeellistä, aika mennyt vaan tosi nopsaa töissä ja yleensä sitten tuolla keskustassa. On muuten satanut nyt jo tänään ja eilen! :( Ja tänään on ollut tuulisaa ja suomessa tätä kutsuttaisiin jo myrskyksi. Täällä kuulemma aika normaalia tuulta.

Oon rakastunu tähän paikkaan kyllä täysin. ♥ Niin tavallinen ja näin, mutta silti ihana. Ruoka ei kyllä vieläkään ole mun herkkua tai vesihanat. Olen jopa alkanut miettimään, että tulisin joskus tänne opiskelemaan (tämähän on suuri opiskelijakaupunki), sen jälkeen kun saan suomessa koulut käytyä.

Kaduilla näkee paljon ihmisiä, mutta rauhaakin löytää hyvin. Kahvilat ja kaduilla soittavat ja esiintyvät ihmiset. Noista muista ketä täällä on, tämä on isokaupunki, mutta ei musta oikein hirveän iso. Vähän isompi kuin Helsinki, mutta paljon kivempi. =) Ja paljon enemmän paremman näköisiä äijiä, noi yhet naureskeleeki aina mulle, kun välillä mun pää seurailee tiettyjä ihmisiä.. hehe.

Odotan kyllä jo Suomeen tuloa, on hirvee ikävä teitä ystäviä siellä! ♥ Porukoille juttelen melkein päivittäin niin siihen olen jo tottunut. See ya soon!

btw, kertokaa ihmees jos tunnistatte kuvassa olevan woolpackin jostain!

Ensimmäinen viikko ohi!

Viikko on menny tosi nopeesti, en oo kerenny oikein olla koneella, enkä ylipäätään hirveesti täällä majoituksella. Kun pääsee neljältä töistä niin aina mennään melkein suoraan keskustaan ja sitten tullaan joskus 8-9 aikaan illalla takaisin. No eilen tulin vähän myöhempään, melkein oli kello jo 11. ;;) Istuttiin nimittäin jossain irkkupubissa missä oli mielettömästi ihmisiä ja livemusaakin. Ensin kun mentiin oli porukka nuorempaa, mutta jotenkin sitten oudosti se vaihtui vanhempaan... Ja eilen muutenkin kun etsittiin sopivaa pubia, niin kaikkihan ne oli ääriiään myöten täynnä.

Töissä ei ole mitään tekemistä, istutaan vain ja vähän jutellaan vanhuksilla sen rajoissa miten meidän ymmärrys niiden murteeseen antaa periksi ja vanhusten ymmärrys mun murteeseen. Ei saa tehdä mitään henkilökohtaista avustamista ym. No yks mitä saan tehä niin keittää teetä! (Y) Ja se on sellane homma mitä en oikee osaa, mut alan oppii. Kun siis täälä siinä teen keittämisessä on tarkat säännöt. Mutta kyllähän sen kuusi tuntia saa siellä töissä vietettyä. Eilenkin sitten tanssittiin vaan iltapävällä, joo ihan oikeesti tanssittiin siellä! mm. Michael Jacksonin, greasen soundtrack musan, rolling stonesin tahtiin. Oli ihan hauskaa kyllä.

Jotenkin kyllä nyt täytyisi alkaa ottaa kameraa paljon enemmän tohon mun nakkisormikäteen ja alkaa räpsimään kuvia ahkerasti! Viikko mennyt ja olen ottanut alle 50 kuvaa!?!?! Pienesti kameran vikakin, koska en osaa käyttää tota porukoitten pokkarikameraa oman järkkärin jälkeen..

Loppuun kuva, kun oltiin viikko sitten sunnuntaina ekoilla oluilla/siidereillä! ;)

1. päivä

Eli olen nyt sitten tänään saapunut tänne Leedsiin, Amsterdamin kautta lentäen. (valitan, en ole ottanut tänään kuvia, kun huoneestani, enkä jaksa lisätä niitäkään nyt) Lennot ei jännittäny yhtään ja olin ihan totaalisen neutraali. Lennettiin molemmat pätkät cityshoppereilla, eli hiukan 'normaalia' konetta pienemmillä  koneilla. Oli hiukan epätasaisempaa menoa, mutta kuten huomaa pääsin ehjänä perille. :)

Jännitys alkoikin sitten kun istuttiin hurjastelevan taksin kyydissä, joka kruisaili siis aivan totaalisen sekopäisesti. Ilmeisesti tapana täällä. Pääsin hostini ovelle ja pääsin sisään ja olin todella jännittynyt. Ja sitten kun minut ohjastettiin huoneeseeni olin täysin hukassa. Siis täysin hukassa, en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Päätin purkaa laukkua vähän ja laitoin äitille viestiä, että en tiedä mitä pitäisi tehdä ja että halusin saman tien kotiin. Jotenkin kaikki tuntui niin kamalalta ihan ensihetkillä ja varmaan kaikki jännitys purkautui niin, kun oikeastaan vasta tajusin, että olen täällä ja ilman ketään ihan todella tuttua ja rakasta.

En saanut ensin edes nettiä toimimaan, enkä uskaltanut mennä kysymään apua. Mutta sitten onnistuin ja laitoin samantien äitille viestiä, että tule koneelle ja skypeen. Siinä sitten melkein tunnin kun puhuttiin ja äiti rohkaisi mua lisää sain kasattua itseni.

Nyt istuttuani reilut kaksi tuntia puhuen ja syöden emäntäni kanssa ei tunnut yhtään niin pahalta, koti-ikävä jyllää kyllä yhä sisällä, kun ei voi vielä edes talosta poistua, kun ei tiedä yhtään paikkoja.Onneksi tuo emäntä vaikuttaa tosi kivalta, ja kehui jopa englantiani, että ymmärtää todella hyvin! Mutta eiköhän tämä tästä, toivottavasti yö ei tule olemaan ihan hirveä. Ja onneksi olenkin todella väsynyt, että nukahdankin toivottavasti.
Voisin siitä ruuasta sanoa, että olihan se sinällään hyvää, mutta koska en ole suuremmin minkään kunnon makkaran ystävä tai sellaisen jännän lihaleikkeleen niin vähän pakosti nielin sitä, koska täällä olen liian kohtelias jättääkseni ruokaa, mitä oli kyllä ihan todella iso annos. :D

Huomenna kenties tulee tapahtumaan jo enemmän päästessäni ulos talosta näkemään keskustaakin, toivottavasti!

I'm sick and tired of always being sick and tired

Koska olen nyt sairaana, enkä aio poistua tänäänkään kotoa minnekään kuntoni vuoksi voisin nyt kirjoittaa hieman kuulumisia. On muuten todella ärsyttävää olla tälläisessä vitun räkätaudissa ja äsken loppuivat nenäliinatkin.

Eli siis ehkä nyt tällä hetkellä tärkeimpänä tasan viikon päästä oleva lähtö englantiin ja ensi tiistaina oleva haastattelu helsingissä.
Englannista oon jauhanu vaikka kuinka, mutta toi haastattelu on nyt vasta eilen tullut juttu! Mun siis olis tarkotus mennä kello ysiks Helsinkiin eräälle koululle haastatteluun, josko pääsisin niille opiskelee kolmanneks vuodeks. Toisaalta on vissiin jonkun verran huonot mahkut, koska kertoi jo puhelimessa, ettei voi luvata varmaa opiskelupaikkaa, koska hakijoita on ollut kuulemma hurja yleisöryntäys. Harmi mun osalta kyllä. Mut pidän positiivisen asenteen yllä. :) Paitsi sen suhteen, että mun pitäisi osata puikkelehtia busseilla Helsinkiin ja sieltä sinne koululle, mikä sijaitsee jossain Alppilassa. Ja olla siellä aamulla KELLO 9! Ainut sellainen oudompi juttu on, että se haastattelu kestää noin puolisen tuntia, mikä tuntuu erittäin hölmöltä raahautua sinne. Mutta katuisin vaan enemmän jossen menisi edes haastatteluun.

Toinen asia, että eilen oli mun kahden viikon pk harjoittelun arviointi ja yllätyin vähän itekki, kun se mun ohjaaja anto mulle pääosin kolmosta eri kohdista. Tuli aika ylpee olo itestää! Opettaja tuntui vain olevan ihan pihalla, eikä ollenkaan samalla aaltopituudella mun tai mun työssäohjaajan kanssa. Ei edes tehnyt sitä numeron kokoomista siinä paikalla, vaan sanoi tekevänsä sen sitten myöhemmin? No pääasia, että tiedän itse miten hyvin on mennyt.

Nyt siis suuresti toivon parantumista, että pääsen maanantaina tekemään vielä yhden työpäivän ja matkustamaan tiistaina sinne Helsinkiin. Seuraa Helsinkiin otetaan mielellään vastaan!

ps. Selvitkää kuvattomasta postauksesta, koska olen liian väsynyt etsiessäni mitään aiheeseen sopivaa. : <