The only thing that our hearts are made of are the acts of forgiveness and love

Asioiden selvittelyä ja uudestaan toisiin tutustumista, voisko sitä näin kutsua mitä perjantaina oli.
Ehkä jonkunlaisia tuloksia odotellessa. :)

------


Oon ny tässä pitemmän aikaa jo pohdiskellut minkä väriseks värjäisin hiukset, ja oon himoinnu oranssi/punaista, mistä oon kaikkein eniten aina tykänny itelläni syksyisin. Ehkä sit kun vähä leikkautan huonoja pois ens viikolla niin värjään sen jälkeen jollain värillä mikä sillä hetkellä miellyttää silmää. Nythän mulla on aika tosi vaalean ruskeat, tai en osaa edes määritellä nykyistä väriä. Kun ei tätä päätä ole värjättykään vissiin pariin kuukauteen.

Tästä päivästä voisin sen verran sanoa, että kävin pyöräilemässä tänään 20km! Oli kyllä kivaa, vaikka yleensä musta pyöräily onkin aika tylsää.

One of us

Kyllä taas vierähti viime viikko ja viikonloppu nopeasti. Perjantaina meni lauantai aamuyöhön ennen kuin pääsi kotio, viettelemästä valojen yötä. Ja kyllä mulla ihan tosi hauskaa taas ainakin oli. Vaikka monet valitti, että niin paljon vähemmän porukkaa ja niin nuoria vaan. Niin tottahan nuo on, mutta kyllä vähemmällä porukallakin pärjäs kun tuttuja löys!

Sunnuntaina olin töissä aamuvuorossa, niin nyt on kaikki päivät ihan sekaisin. Tuntuu kuin nyt olisi jo tiistai, ja eilen olisi ollut se maanantai. Mutta ehkä saan selvittyä itseni. :D

Koko päivän päässä soi se Suojelusenkeli-laulu, kun hääräili töissä mummojen ja pappojen parissa. Tuli ihan kauheen ihanasti omat pikkulapsi ajat mieleen, kun oli omien isovanhempien luona hoidossa tai muuten vaan kylässä. Toinen mamma mulle aina tota laulua lauloikin.
Mä oon muutenkin ollu aina sellasta sorttia, että virret ja muutenkin kirkolliset laulut on mua koskettanu, aina kirkossakin, kun virsiä lauletaan meinaa itku tulla. Joku niissä vaan on, mut toi suojelusenkeli on kyllä ihan yksi mun suosikeista muistojen takia. Kuten joululauluista sylvian joululaulu.
En muulla lailla ole mitenkään uskonnollinen henkilö, musiikki vaan koskettaa.

On pimeä korpi ja kivinen tie.
Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.


Vielä on neljä viikkoa työssäoppimista jäljellä!
Ollaan vissiin vuoden ajan jo mun parhaimman ystävän kans suunniteltu ihan vaan tallinnan risteilyä, et lähettäis kahdestaan (ja tietysti jomman kumman porukat), ja nyt taas otettiin asia puheeksi. Katotaan jos saatais vihdoin aikaan joskus lähettyäkin, vaikka syyslomaviikolla joskus. Ollaan sentään oltu sen kanssa jo ystäviä jo  11 vuotta, onkos se nyt vissiin 11 vuotta. On meilläki ollu joskus jotain hölmöi riitoi, mut kun aattelee niin aika vähän kummiski. Ja ne on ollu aika pieniä, yks suurempiki kriisi meil joskus oli, mut onneks ollaan nyt viisastuttu jo niin paljo et ei jakseta riidellä hirveesti. :)

perjantai/lauantai/sunnuntai

Tuli sitten perjantai iltana äkillisesti lähdettyä viihteelle, niinkin upeaan paikkaan kuin puistoon! Oli kyllä tosi mukavaa, kun tuli juteltua paljon yhen lapsuuden kaverin kans ketä ei ollu nähny kunnol vuosiin. Ja tuli sitä vähän alkomahooliakin otettua. Mutta kuten sanoin kivaa oli, ja huomaa kyl ettei enää oo kesä, kun puistossakin on nykyään niin hiljasta iltasin. No mut katotaa ens perjantain, kun on valojen yö! Täällä se on vuoden odotetuin tapahtuma suurin piirtein, vaikka oikeasti ei tapahtu muuta kuin ilotulitus illalla. Muuten nuoriso kokoontuu vain puistoon ja keskustaan ylipäätään 'keitolle', kuten itsekin alkoholin juontia pari vuotta sitten vielä kutsuin. Jotenkin kyllä tuntuu nyt jo hiukan nololta lähteä vetämään jotain puistokännejä, kun osa porukasta mitä sielläkin näkee on jotain 13-vuotiaita.

No lauantaina sitten aamupäivän vaan hengailin, ja yritin väsyttää väsymystä. Myöhemmin kun huomasin, että tääl meidän kaupungissa on vihdoin tullu Inception elokuvateatteriin ja näytös ois seittämältä, aloin laittaa viestei tyypeille. Kun tarkotus oli et mennää porukal kattomaan kyseinen leffa, vaikka osa sen jo oli nähnytkin. Eipä oikein taas onnistunut porukalla meno, niin menin sit Bulban kanssa kahdestaan kattomaan sitä. Teatterissa meit oli yhteensä kattomassa kyseistä leffaa varmaan joku 15 ihmistä, ja se oli leffan eka näytös täällä, että mitähän vittua. Ihmettelin, miten oli niin vähän ihmisiä, ehkä sitten johtui siitä, kun tuli niin myöhään tänne, kaikki käyneet katsomassa jo naapuri kaupungissa.
Kuitenkin se Inception oli aivan loistavan mahtavan IHANA! En oo pitkään aikaan kattonu jotain leffaa niin innoissani ja mukaan imeytyneenä leffaan.
Ja kaiken lisäksi Joseph Gordon-Levitt on kamalan komea mies. ;)

Tänään sunnuntaina oon sitten ollu auttamassa pesemässä iskän kanssa autoja pihalla, ja kävi serkku lapsensa kanssa meillä. Leikin sit sen lapsen kans ja kävin sen kanssa tossa lähileikkipuistossa, lapset on kyllä niiiiin ihania. Nyt vois vaikka kohta käydä nukkumaan, että jaksaa aamulla lähtee taas töihin aamuvuoroon iloisena.

Our dreams, and they are made out of real things,
Like a shoebox of photographs,
With sepiatone loving,
Love is the answer 

Päivät menee kauheen nopeesti. Nyt on jo taas perjantai, ja kuitenkin viikonloppu menee taas liian nopeesti ohi. Vaikka nyt kyllä odotan jo sunnuntaita, kun silloin joku kertoo kuulemma jotain tosi tärkeää tälle meidän 'porukalle'. Vähän kyllä olen ihmeissäni, että mitä kummaa oikein on sitten tapahtumassa. Mutta odotellaan rauhassa sunnuntaihin.

Tänään oli aamulla niin pahat migreenit, että en kyennyt töihin lähtemään. Vähän jotenkin mua aina nolottaa kun pitää soittaa, että ''olen kipeänä en kykene tulemaan.''. Vaikka kyllähän sain nytkin ihan mukavan vastauksen, että koita parantua maanantaiksi.
En varmaan siks tänään lähekkään minneen, vaikka ois toki ollu kiva jotain keksii. Mut hyvä välil viettää koti-ilta.

Eikä mul nyt mitään ihmeellistä asiaa oikein ole, kerkesin äsken kirjottaa aika pitkän pätkän jotain ihme pohdiskelua. Mutta tulin siihen tulokseen, että se oli jotenki liian liian.. jotenkin liian, ettei sitä voinu laittaa tänne.

Kiitos ja aamen jälleen siis, palailen, kun jotain suurempaa ottaa tapahtuakseen!

Rhythm of love

We may only have tonight
But till the morning sun you're mine all mine
Play the Music low and sway to the rhythm of love

--Mul ois intoa tehdä vaik mitä koko ajan, paitsi käydä työssäoppimassa, mut ei vaan meinaa saada aloitettua mitään. Eilenkin oisin halunnu tehdä vaikka mitä, kun oli sunnuntai ja vapaata, mutta empä saanu aikaseks ees puettua vaatteita päälle vasta, kun illalla kun lähdin ulos.

Onneksi nyt ei ole muita koulujuttuja kuin tuon työssäoppimisen jotain papereita mitä pitäisi aina pikkuhiljaa täytellä. Mutta se tuottaa mulle aina suuren stressin kun rupeen ajatteleen asiaa mitä pitäisi siinäkin tehdä. Kun ne paperit ja suunnitelmat on niin vaikeita. Ja sitten tuntuu ettei ne ole oikein tehty ja en pääse harjottelua läpi ja huhuhu...

Mun 'ongelmat' nyt tuntuu olevan kyllä aika pieniä, kun järjellä ajattelee. Mutta mun ongelmia kuitenkin.
Oon muuten ihmetelly ja yhen ystävän kans paljon keskustellukki miks kaikille kaikki on niin vaikeeta ja kaikesta tehään ihme draamaa, mä yritän ainaki pääosin vaan chillailla eteenpäin elämäs, kummiski suurin osa asioist menee hyvin, enkä haluis esim. tuhlata aikaani johonkin tyhmiin ihmissuhde sotkuihin jos vaikka en tulis jonkun kans toimeen. Mut kukin tyylillään, ja saa tehdäkkin.

Haluisin et puitten lehdet jo alkais rusehtaa ja punertaa enemmän, että näyttäis kivemmalta!  Ja voisin seikkailla tollasis metsis. :) Must on nykyään tullu kauheen kova ulkoilma ihminen, kun ennen oon tehny sitä vaan vähän niin kuin pakon edessä, harvoin sillai innoissani tai mitään.

Tänäänkin vois jotain kivaa puuhaa vielä keksiä, ettei ilta menis ihan hukkaan! 

Ensimmäinen

Viimein tämän blogin kun tein, niin toivottavasti tälle käyttöäkin löytyy.