One of us

Kyllä taas vierähti viime viikko ja viikonloppu nopeasti. Perjantaina meni lauantai aamuyöhön ennen kuin pääsi kotio, viettelemästä valojen yötä. Ja kyllä mulla ihan tosi hauskaa taas ainakin oli. Vaikka monet valitti, että niin paljon vähemmän porukkaa ja niin nuoria vaan. Niin tottahan nuo on, mutta kyllä vähemmällä porukallakin pärjäs kun tuttuja löys!

Sunnuntaina olin töissä aamuvuorossa, niin nyt on kaikki päivät ihan sekaisin. Tuntuu kuin nyt olisi jo tiistai, ja eilen olisi ollut se maanantai. Mutta ehkä saan selvittyä itseni. :D

Koko päivän päässä soi se Suojelusenkeli-laulu, kun hääräili töissä mummojen ja pappojen parissa. Tuli ihan kauheen ihanasti omat pikkulapsi ajat mieleen, kun oli omien isovanhempien luona hoidossa tai muuten vaan kylässä. Toinen mamma mulle aina tota laulua lauloikin.
Mä oon muutenkin ollu aina sellasta sorttia, että virret ja muutenkin kirkolliset laulut on mua koskettanu, aina kirkossakin, kun virsiä lauletaan meinaa itku tulla. Joku niissä vaan on, mut toi suojelusenkeli on kyllä ihan yksi mun suosikeista muistojen takia. Kuten joululauluista sylvian joululaulu.
En muulla lailla ole mitenkään uskonnollinen henkilö, musiikki vaan koskettaa.

On pimeä korpi ja kivinen tie.
Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.


Vielä on neljä viikkoa työssäoppimista jäljellä!
Ollaan vissiin vuoden ajan jo mun parhaimman ystävän kans suunniteltu ihan vaan tallinnan risteilyä, et lähettäis kahdestaan (ja tietysti jomman kumman porukat), ja nyt taas otettiin asia puheeksi. Katotaan jos saatais vihdoin aikaan joskus lähettyäkin, vaikka syyslomaviikolla joskus. Ollaan sentään oltu sen kanssa jo ystäviä jo  11 vuotta, onkos se nyt vissiin 11 vuotta. On meilläki ollu joskus jotain hölmöi riitoi, mut kun aattelee niin aika vähän kummiski. Ja ne on ollu aika pieniä, yks suurempiki kriisi meil joskus oli, mut onneks ollaan nyt viisastuttu jo niin paljo et ei jakseta riidellä hirveesti. :)